RAKAS ISÄ ja ÄITI,
Herrani on ollut viimeisen jälkeen hyvin suosiollinen minua kohtaan,
sillä hän on antanut minulle rouvavainajan varastosta vaatekerran,
puoli tusinaa paitoja, kuusi hienoa nenäliinaa sekä kolme hänen
kamritsiesiliinaansa ja neljä Hollannin-aivinaista. Pukineet ovat
kallista silkkiä, ja minulle totisesti liian ylelliset ja hienot.
Soisin ettei niiden muuttaminen rahaksi olisi loukkaus häntä kohtaan,
voidakseni lähettää teille; se tyydyttäisi mieltäni paremmin.
Nyt te kai jälleen pelkäätte jotakin juonittavan minua vastaan,
kunnes kerron teille, että lahja annettiin rouva Jervisin ollessa
saapuvilla, ja hän antoi tälle kahmalollisen kaikenlaatuista
hyvää samalla kertaa ja pyysi häntä käyttämään niitä yllään hyvän
ystävänsä, hänen äitinsä muistoksi. Ja valittuaan minulle nuo
hienoudet hän sanoi: "Nämä ovat sinua varten, Pamela; laitata ne
sopiviksi itsellesi siihen mennessä, kun luovut surupuvusta, ja pidä
niitä hyvän emäntäsi nimeen. Rouva Jervis on puhunut esiintymisestäsi
peräti suotuisasti, ja toivoakseni käyttäydyt edelleenkin yhtä
ymmärtävästi, jotta saat jokaisesta itsellesi ystävän."
Olin niin ihmetyksissäni hänen suopeudestaan, etten tiennyt mitä
vastata. Niiasin hänelle ja ystävällisestä puoltolauseestaan rouva
Jervisille ja sanoin toivovani, että voisin ansaita armollisen herran
suosiollisuutta ja rouva Jervisin lempeyttä, ja koettavani tässä
parastani mikäli vain tiesin. Oi kuinka herttaista on tehdä hyvää!
Ainoastaan siitä minä kadehdin isoisia.
Olen aina pitänyt nuorta herraani sydämenäänkin aatelisena, niinkuin
jokainen sanoo hänen olevan; mutta nämä suuriarvoiset lahjat hän
jakoi meille niin ylevästi, että minä ihan ajattelin enkeliä.
Rouva Jervis sanoo hänen kysyneen, osasinko minä hillitä
tungettelijoita, kun muka olin hyvin sievä ja antautuminen
mihinkään turhanaikaiseen seurusteluun voisi saattaa minut turmioon
sekä ennen pitkää kärsimyksiin ja kurjuuteen. Sydämellinen
taloudenhoitajattaremme ei milloinkaan lyö laimin tilaisuutta hyvän
sanan lausumiseen minusta ja alkoi nytkin ylistellä minua, kertoi
hän. Mutta toivottavasti ei hän ole taannut enempää kuin minä
yritän täyttää, vaikka tällä haavaa en sitä kaikkea ansainnekaan.
Varmastikin minä rakastan häntä aina lähinnä sinua ja armainta
äitiäni, ollen _teidän aina kuuliainen tyttärenne_.