Kun Johnilla on taas käyntiä sinne päin, tekee mieleni kirjoittaa,
sillä hän on niin aulis toimimaan asiallani. Hän sanoo sydäntään
virkistävän nähdä teitä kumpaakin ja kuulla haasteluanne, te kun
olette niin järkeviä ja suoramielisiä, että hän aina oppii teiltä
jotakin elämän ohjeeksi. On kerrassaan sääli, hän sanoo, että
tuollaista kuntoisuutta ei ole enemmän onnistanut maailmassa, ja hän
ihmettelee, että te, isä, joka olette niin kyvykäs opettamaan ja
kirjoitatte niin sievää käsialaa, ette saanut yrittämäänne koulua
menestymään paremmin, vaan näitte pakolliseksi ryhtyä ruumiilliseen
työhön. Mutta minulle on suurempana ylpeytenä tämä, että olen saanut
sellaiset kunnon vanhemmat, kuin että olisin jalosukuinen synnyltäni.
En ole vielä kuullut mitään muuttamisesta armollisen rouva Daversin
luo, ja minulla on täällä nykyään hyvin viihdyttävät olot, kun
rouva Jervis kohtelee minua kuin omana tyttärenään; hän on erittäin
hyväluontoinen nainen ja ottaa herrani edut omikseen. Hän antaa
minulle aina sattuvaa opastelua, ja teitä kahta lähinnä minä
luullakseni rakastan häntä enimmin kaikista. Hän pitää niin hyvää
hallintaa ja järjestystä, että me kaikin kunnioitamme häntä, ja hyvin
halukkaasti hän kuulee minun lukevan ääneen; ainoastaan hyvistä
kirjoista hän välittää, ja sellaisiin me syvennymme kahden kesken
ollessamme, niin että silloin tuntuu kuin olisin kotona teidän
parissanne.
Eräs miesväestämme, Harry, joka ei ole parempi kuin hänen pitäisi
olla, oli hänen kuultensa vapaapuheinen minulle, -- taisi sanoa
minua kaunoiseksi Pamelakseen ja tarttui minuun kuin suudellakseen.
Voitte arvata varmaksi, että minä suutuin kovin; mutta rouva Jervis
otti hänet lujalle ja oli hänelle niin vihoissaan kuin suinkin
saattaa olla, sanoen sitte minulle olevansa oikein hyvillään
ymmärtäväisyydestäni ja häveliäisyydestäni, kun kartoin kaikkea
kurielua. Ja varma olen siitä, että ylpeyttäni minä en pysyttele
heistä loitolla, sillä minä koetan esiintyä säveästi kaikkia
kohtaan; mutta minusta tuntuu sietämättömältä olla miespalvelijani
katseltavana, sillä he näyttävät ihan kuin tahtovan tuijottaa
lävitse. Sentähden olenkin hyvilläni, kun minulla on niin vähän
puhuttavaa heille, saadessani yleensä aamiaisen, päivällisen ja
illallisen rouva Jervisin seurassa -- niin hyväntahtoinen hän on
minua kohtaan. Kyllähän he ovat minulle varsin kohteliaita rouva
Jervisin tähden, jonka näkevät kiintyneen minuun, ja hän vaikuttaa
heihin silläkin, että hänen tiedetään olevan säätyläisnainen
syntyään, vaikka sittemmin joutuikin vastoinkäymisiin.
Kirjoittamiseen viehättyneenä olen taaskin johtunut lavertamaan
pitkälti ja pian väsytän teitä. Mutta alottaessani piti minun
ainoasti sanoa, että minulla ei nyt ole mitään vaaran pelkoa, ja
saatan vain ihmetellä itseäni, kun hupsuuttani olin kovin rauhaton;
teidän varoittelunnehan taasen johtui valppaasta rakkaudestanne.
Varmana saan pitää, että herrani ei alentautuisi ajattelemaan
tällaista tyttö-parkaa vahingokseni. Sillä se pilaisi hänen maineensa
kuten minunkin, se on tiettyä, -- ja hänhän saa katsoa puolisonsa
maan parhaimmista vallasnaisista. Ei siis enempää tällä kertaa,
paitsi että minä olen _teidän ainiaan kuuliainen tyttärenne_.