v. Dann. Frank. Julia.
v. DANN.
On kaunis päivä.
FRANK.
Liiaks' aurinkoa.
v, DANN.
Se siitä juuri viehätystä saa.
FRANK.
Mun mielestän' ei, anteeks antakaa.
v. DANN.
En käsitä ma moista arvelua.
FRANK.
Salin liika valo rasittaa.
v. DANN.
Ikävä, että ei näin avaraa
Tääll' ole yhtään toista kammioa.
FRANK.
Siis suuren tään tok' otan kernaammin.
v. DANN.
Se mielelleni. Ajatuksetkin
Myös käyvät huoneess' ahtaass' ahtaammiksi.
FRANK.
Jos syntyivät ne hullun hourehiksi,
Niin kyllä paisuvat.
v. DANN.
Sen luulisin.
FRANK.
Päiv' on tääll' ikävin.
v. DANN.
Kuink'? Ikävin?
FRANK.
Lyhdyssä ei käy kernaan maalaaminen.
JULIA (hiljaa Frankille).
Mut, hyvä Aksel, jäädä salihin en
Ma voi, jos häntä kohtelet vaan noin.
FRANK (hiljaa Julialle).
Ylpeelle ylpeä mä olla voin.
v. DANN.
Mut jollain lailla heikonnusta
Valolle antaa voitaneen kenties.
Voidaanko siinä tehdä palvelusta?
FRANK.
Voidaanko? Voidaan kyllä, mik' ois ies
Tahdolla? (Itsekseen.) Mult' et kuule valitusta.
v, DANN.
Te haastelette siinä niinkuin mies.
Mit' tahtoo, voi, on nähty, koetettu.
FRANK (hiljaa Julialle).
Olevinaan kas kuink' on vanha kettu.
JULIA (hiljaa Frankille).
Sävyisä ollos, oi, hän tosi on! (Itsekseen.)
Voi, laittamani juoma onneton
On kylliksikin nyt jo kuumennettu!
v. DANN.
On rantaan päästy, kun on uskallettu.
Mitenkä tehdään, kuinka sen ma saan
Nyt tietää? Käskekää te ainoastaan,
Kaikk' kuulevat.
FRANK.
No, joka akkunaan
He peitteen pankaat aurinkoa vastaan:
Se muistakaa, te herra, vasta vaan.
v. DANN.
Peitteitä, Julia, koht' tänne haali.
FRANK.
Ma rupean jo kotiutumaan,
Mun täytyy itse tehdä niistä vaali.
v. DANN (hiljaa Julialle).
Tuo mies on, joll' on miehen mieli, maali.
FRANK.
Tuo saattajani, vanha pökkelö
Alhaalla lie?
v. DANN.
Ken, vanha Trygg'ikö?
FRANK.
Isännälleen tuo altis apulainen
Emännän luo mun vienee --
JULIA (hiljaa Frankille).
Ilkiö!
FRANK.
Tuon herran viime matkast' tuta tainnen.
(Menee.)