v. Dann (tulee kirje kädessä). Julia.
v. DANN.
Nyt nähdään, ammunko ma syrjähän.
Tää varmaan tänne tuulena sen tuupi.
Tuo herra korjas nuolta Amorin,
Niin kirjoitti hän, nyt hän varmaankin
Sen tehdä Amor herran itsen suopi.
Ei päässyt ääreltä hän paletin,
Nyt pääsee hän,
(Pudistaa kirjettä.)
tää esteet tieltä luopi.
JULIA.
Mut taideniekan kanssa varovin
On liikkuminen, sit' on muistaminen.
v, DANN.
Sen suhteen ollos aivan turvallinen,
Tää keinoni se lupaus on vaan
Hält' ostaa taulu viime maalaamansa,
Vaikk' ei se oisi vielä valmiskaan.
JULIA.
Tuo, luulee setä, saa sen joutumaan?
v. DANN.
Ja maksaa lupasin ma taulustansa
Mit' tahtoo vaan, koht' tänne tultuansa.
JULIA.
Nyt kehnoin keino teiltä keksittiin
Hänt' tänne saattamaan.
v. DANN.
Mut miksi niin?
Hän eikö kelpottais tät' tarjousta?
JULIA.
Ei, luulostaan jos siin' on vaatimusta.
v. DANN.
Hän luulee vaan, ett' taiteen tuottamiin
Sill' ukko tahtoo näyttää harrastusta.
JULIA.
Mut kellollenne ette häntä osta.
v. DANN.
Vait, hiidessä, jo kerran! Vastuksiin
Ja vaikeuksiinne jo uppoon melkein.
Teill' ain' on vastaanväittämistä siin'.
Asia miss' on selkeimmistä selkein.
Sen täytyy tulla. Kiitos Jumalan,
Mies yks on mulla, jok' ei mua täällä
Vastusta, estä koskaan toimissan'.
Uskollisen jo muinain seuraajan
Hänessä sain, vaikk' kuljin millä säällä,
Hän tultani ei tukehuta jäällä,
Ei Iausett': en voi, näy hän tuntevan.
(Soittaa.)
Nyt nähdä saat sen miehen uljahan,
Jok' kaikki voimallaan voi miehekkäällä
Ja vastaa mulle miehen miellä, päällä.
(Vanha Trygg tulee ja seisahtuu oven suuhun kunnioituksella.)