"Sinun täytyy nimittää minua Marcukseksi nyt", sanoin minä.
Hän pudisti päätään, joka lepäsi minun olkapäätäni vastaan. "Ei. Te
olette Marcus -- tai Sir Marcus -- kaikille ihmisille. Minulle te aina
olette Seer Marcous, Seer Marcous, rakkaani", hän kuiskasi sekunnin
kuluttua. "Kerran en tiennyt, mikä oli ero jumalan ja kuolevaisen
välillä. Vasta sinä aamuna, jolloin minä heräsin --"
"Sinä pidit minua yönuttuun puettuna enkelinä", minä pistin väliin.
"Se on yhdentekevää", hän vastasi. Ja jatkaen vertaustaan hän kertoi
minulle teeskentelemättömään tapaansa sydämensä tarinan aina tuosta
aamusta saakka, mutta se, mitä hän sanoi, on pyhää. Mies tuntee itsensä
muuten kurjaksi raukaksi, kun nainen kertoo hänelle, miten on tullut
asettaneeksi hänet sydämensä alttarille.
Sittemmin puheemme kääntyi keveämpiin aiheisiin. Me puhuimme
nykyhetkestä ja sen onnesta, tuoksuavasta ilmasta, Afrikan tähdistä.
"Näyttää siltä, rakkaani", minä sanoin, "kuin olisimme me sittenkin
saapuneet Nephelococcygiaan."
"_Mitä_ on Nephelococcygia?" Carlotta kysyi.
Mieleni heltyi. "Se on jotakin, joka on yhteydessä unelmiemme kaupungin
kanssa", minä sanoin.
Pahasta siis on hyvää tullut; tuskasta on onnea koitunut; vaikeista
vaivoista ääretön rakkaus. Moni sanoisi, että minä koko ajan olen
suhtautunut Carlottaan houkan lailla, ja että avioliittoni oli
hulluuksistani suurin.
No niin, en väitäkään itseäni ylen viisaaksi. Jos olisin ollut viisas,
olisin mennyt naimisiin ja saanut viisituhatta vuodessa, taatun aseman
hienojen seurapiirien jäsenenä, Dora serkkuni ja ennenaikaisen
vanhuuden. Luulen kuitenkin, että juuri hulluuden tietä saavutin
onneni. Saattaa myöskin olla sitä mieltä, että minä olen hukannut
elämäni, etten kaikesta oppineisuudestani huolimatta ole saanut mitään
aikaan.
Niin minäkin kerran ajattelin. Minä kerskailin siitä päiväkirjassani,
kun aivan rauhallisesti väitin olevani kuhnuri elämän mehiläispesässä.
Voi sitä päiväkirjaa! Sallikaa minun tässä juhlallisesti peruuttaa ja
hylätä kaikki ne halpamaiset ja typerät mielipiteet ja elämää koskevat
lausunnot, jotka olen kirjoittanut tähän mielettömään kronikkaan! Minä
en pidä itseäni kuhnurina -- muistan erään kohdan, missä Epictetus
puhuu Kaitselmuksen teistä:
"Sillä mitä muuta minä saatan tehdä -- minä rampa vanhus -- kuin laulaa
ylistysvirsiä Jumalalle? Jos olisin satakieli, näyttelisin satakielen
osaa; jos olisin joutsen, tekisin, niinkuin joutsen tekee. Mutta nyt
olen järjellinen olento, ja minun tulee ylistää Jumalaa; tämä on minun
tehtäväni, minä suoritan sen, enkä aio luopua toimestani, niin kauan
kuin saan siinä pysyä; ja minä kehotan teitä kaikkia yhtymään
ylistyslauluuni."
"Ei, minä en ole satakieli enkä joutsen enkä niiden tavoin saata lisätä
maailman kauneutta. Rammalla vanhuksella on rajotetut mahdollisuudet;
mutta hän saattaa, jos hän tekee tehtävänsä ja ylistää Jumalaa, täyttää
tarkotuksensa."
Näitä sanoja kirjottaessani tulee Carlotta sisään kutsumaan minut
suurukselle ja katselee olkani yli.
"Mutta sinä et ole mikään rampa vanhus!" hän harmistuneena huudahtaa.
"Sinä olet maailman nuorin ja voimakkain ja viisain mies!"
"Mihin minun pitää käyttää nämä ihmeelliset lahjat?" minä nauraen
kysyn.
"Sinusta pitää tulla kuuluisuus", hän sanoo vakuuttavasti.
"Hyvä on, rakas lapsi! Silloin meidän täytyy lähteä johonkin toiseen
maahan, johonkin kaupunkiin, missä vasta-alkajan on helpompaa päästä
kuuluisaksi kuin Lontoossa, ja me lähetämme noutamaan Antoinetten ja
Stensonin avuksemme."
"Siitä tulee mainiota", hän sanoo.
Minusta siis pitää tulla kuuluisa mies. Mitä nainen tahtoo, sitä
Jumalakin tahtoo. Ja Carlotta on nyt saanut oman sielun, ja sitä hän
aikoo kehittää parhaansa mukaan. Se kyllä on johtava minut jonnekin
ylöspäin. Mutta tuleeko minusta Uuden Babyloonian kuningas tai Uuden
Seelannin pääministeri tai jonkun polyneesialaisen heimon lainsäätäjä,
on salaisuus, joka vielä on jumalten helmassa, mistä Carlotta kyllä
kerran on sen riistävä, kun hän huomaa oikean ajan tulleen.
"Sinä kirjotat koko joukon roskaa", Carlotta sanoo.
"Ja hiukan totta. Ja ne molemmat yhdessä muodostavat elämän", minä
vastaan.