Suomen ukko hoi!
Mikä sinun toi
Tänne luoma-sioiltaas?
Vaimoko, vai kyy?
Vainko oma syy?
Tulit tänne, tuotu himoiltaas.
Luulit minä saan,
Senkin Suomen maan
Herkut, mennä maistamaan.
Läksit tänne niin;
Juurut maahan kiin,
Talven kanssa täällä taistamaan.
Saitko kerkut? Ei!
Vilu viljat vei,
Nälkä tulla käkeisi.
Siitä mitä syöt,
Tääll' on täydet työt
Siihen väsyttelet väkeisi.
Ah! jos muinon ties
Suomen vanha mies,
Kuinka käskee sotimaan:
Varmoin olis hän,
Sinne etelään
Ennen etsinynnä kotimaan.
Enkä minäkän,
Jos mä tiesin tä'än,
Olis täällä pysynyt;
Enpä täällä o'is,
O'isin mennyt pois,
Enkä olis tietä kysynyt.
Matka-lintu pien
Olis tiennyt tien
Kunne o'isin kulkenut.
Joss' on suvi suur;
Pouta nytkin juur
Pakkasen on ulossulkenut.
Miekkoset ne maat!
Viattomat, va'at
Kansat siellä! luullaksees?
Älä luule vaan,
Eivät olekkaan!
Kuinhan saisit kiukut kuullaksees.
Hellet auringon
Kuumentanut on
Myrkyt siellä kiehumaan.
Pedot julmat juur,
Tiiger, käärme suur
Ovat sinne luodut liehumaan.
Vaimoväeltä, huu!
Mustaksi on suu,
Tehty tervan kuonalla.
Meni sinne hiis!
Olen Suomess' siis
Vaikka vähemmällä muonalla.
Jos ma täällä saan
Vaimon kotimaan;
Tok' on so e'es kalvia!
Eikä musta niin
Kuin on tytötkin
Maassa, jossa ei o'o talvia.
[Nimellä »Suomalassen koti» painettu pienillä eroavaisuuksilla
Kanavaan, n:o 21 v. 1846; alla on toimituksen muistutus: »Tämän
ihanan laulun tekiä eiköön pahastuko sen julkaisemisesta».]