Koska paisun partasuuksi
Ukko-huonoksi hupenin
Pitäis laata laulamasta
Pitäis hennota heretä
Työstä jonkin joutavasta.
Jota inhovat isännät
Kun ei laita lakkareihin
Kultia ei kunniata.
Moni saattavi sanoa:
»Olis todella tosia
Olis tarvis tarkempia
Kaiken kansamme hyväksi
Suomessamme suudatella,
Toimitella toimen miehen
Kuin on runoille ruveta
Viipyä virren teossa.
Se on työksi tyhmempiä
Miehelle mitättömämpi.
Työtä tuskin turhempata
Täällä taitanet tavata.
Vaikk' on vaimoista valitus:
»Teill' on turhuutta tuhannen
Työn ja vaivan vaativata
Päissänne ja pääryissänne,
Hiuksissanne, hiipoissanne,
Hapsissanne, hatuissanne,
Helmissänne, helmoissanne,
Niin on niistä etu enempi
Kuin on laulun laittajasta.»
Mitä mä polonen poika!
Siihen virkan silmitöinä
Sokiana sopestani?
»Kuules kultanen isäntä!
Kallis Taatto, talon vanhin!
Ken ei muuksi kelvanunna
Se on luojansa luvalla
Tullut sirkaksi tupahan,
Tahi saatu saunasehen;
Niinpä miettisin minäkin
Sirkan lailla lauleskella
Pimiästä piilostani,
Jos sä Suomi suvaitsisit,
Sirkan tahtoisit tapaista.»
Etuja jos etsit multa,
Tämän ijän ihmiseltä,
Nuuruvalta nurkassansa;
Niit' en taitane tarita,
Jos kuinka kurottelisin
Olkia ojentelisin.
Etsi niitä nuoremmilta
Taitavammilta tavoita.
[Painettu Koittareen I, s. 181, hiukan lyhennettynä.]