Sa sydämmeni hallitsija, jota
Mua palvelemaan vaatii arvos sun,
Tää kirjallinen viesti vastaan ota,
Ei älyn näytteenä, vaan ihailun,--
Ihailun, joka paljahalta näyttää,
Pien' kykyni kun sit' ei suureks saa;
Mut jonka puutteen rikas sielus täyttää,
Ja suosill' alastuuden verhoaa.
Siks kunnes suojelija tähtöseni
Minulle suopeammin hymyilee
Ja koruverhon heittää ryysyilleni,
Jok' arvonantos täyden ansaitsee.
Ilolla silloin lemmin ystävääni,
Mut siksi arkaillen ma peitän pääni.