KIRKKAALLA JÄÄLLÄ.

Heleä lammin jää,

Sa kaunis, kirkas kuvastin,

Jonk' äsken myrskysää

Rajuten nosti kuohuihin!

Laps etelän sun mahtias

Ei tunne eikä riemujas,

Sa vieno,

Sa lieno,

Sa hieno pinta hopeinen,

Mi helkyt

Ja välkyt,

Meit' ilmaan vietellen!

Vaikk' onkin kukkanen

Jo hankeen käynyt nukkumaan,

Ja mets' on huurteinen

Ja lumivaippa peittää maan,

Miel' uljas, leikki viaton

Sun jäälläs liiton tehnyt on.

Niin, täällä

Ma jäällä

Nyt säällä kirkkaall' liukuilen,

Ja mieli

Ja kieli

On vilpas, iloinen.

Ja jalka teräkseen!

Ilolla, posket punottain,

Nyt määrään kaukaiseen

Ma tuulen lailla lennän vain.

Ja matkaltani palajan

Taas kotiin, äidin helmahan,

Ja luotan

Ja vuotan

Taas tuota kevätt' ihanaa,

Kun läikkyy

Ja väikkyy

Vapaina järvet, maa.

Maamme kirja 1878-1905.

Runoelmia(#13318) · 第 121 / 197 题