MERIMIEHEN IKÄVÖIMINEN KOTIINSA.

Meren kuohuista laskimme riemuiten

Suvilämpimän Intian maille;

Ei lunta höydätä talvien

Sen seuduille viljakkaille,

Missä palmut ne varjoo

Kesäisen maan

Ja poppelit tarjoo

Balsamiaan.

Mut täällä en saa

Mitä miel' odottaa:

On kaukana mun ikävöimäni maa.

Minä kyllästyn kesän helteesen

Sekä ruokahan herkkuisahanki.

Paremp' on kodin kannikka kaunainen,

Vaikk' oiskin pöytänä hanki.

Siell' liukua huvi

Ja hauska on työ,

Siell' on viileä suvi,

Ja valkosa yö.

Pois sinne, pois

Jos päästä vois!

Kotijärvien luo minun mieleni ois.

Kotimaan jos koivukin mull' olis vaan,

Jossa rastahat raksuttaisi,

Ja lunta jos palloksi ois puristaa,

Ja tiukuja kuulla jos saisi!

Koko Intian aivan

Nyt vaihtaisin

Kotiseutuni taivaan

Ma tähtihin.

Pois sinne vaan,

Kodin maailmaan!

Sydämmessäni soi nimi Suomenmaan.

Maamme kirja 1878-1905.

Runoelmia(#13318) · 第 116 / 197 题