Ol' Ahab armosta
Kuningas Juudeassa,
Eleli arvossa
Palatsiss' uhkeassa,
Ja söi ja joi ja hekumoi
Ja Baaliansa jumaloi.
Mut Nabot kuninkaan
On köyhä alamainen,
Perintöosanaan
On viinitarha vainen,
Siin' yötä päivää uurastaa,
Palvellen Herraa Jehovaa.
Komeutta palatsin
Se viinitarha varjos,
Hopeaa, kultaakin
Kuningas siitä tarjos,
Mut isäin perintöä pois
Ei Nabot kultaan vaihtaa vois.
Maa kallis isien
On kallis hänellenki,
Ennenkuin antais sen,
Niin menköön vaikka henki.
Miel' Ahabin se synkkenee,
Hän julmistuu ja kalpenee.
Ja kaikki viisaat maan
Hän neuvoksensa haki:
»Kuin! Käsky kuninkaan
On alamaisen laki.
Mit' ei hän suosiolla saa,
Sen väkivalloin anastaa.»
Ja syytteet laadittiin,
Ja väärät todistukset,
Ja totuus kierreltiin,
Ja lait ja lupaukset.
Ja Nabot kivitettihin--
Ja viinimaat ol' Ahabin.
Mut ääni Jehovan
Profeetan kautta haastaa:
Pois sukus karkoitan
Ma luvatusta maasta
Ja sulta vallanperijän
Ja poikapolven hävitän.
1900=luvulta.