II.

Ja kesä, kauan odotettu, tuli,

Jäät järvistä ja maasta hanget suli,

Puut lehteen puhkes, ruoho puki maan,

Ja linnut tuli puihin laulamaan.

Ja kukat maasta nousee tuoksuvaiset,

Ja nousee marjanvarret kaikellaiset,

Ja salo siloopi ja kaunistuu

Ja antipukuhunsa pukeutuu.

Ja laiho nousee vihanta ja uhkee

Ja taimii, versoo, putkellenkin puhkee,

Ja hymyellen päivä katsahtaa

Työalaans' ihanaa ja lupaavaa.

Semmoinen kaunis, kirkas, lupaavainen

On Sunkin kevät=aikas, nuorukainen,

Sa kuljet laulain vaan ja soitellen

Ja toivon ruususilla keijuen.

Ja huoletonna valon merta soudat,

Ja valmiit' elon kukkasia noudat.

Et tiedä kuink' on raskas ollut työ,

Ennenkuin voitetuks on saatu yö.

Et tiedä mit' on maksanut se vaivaa

Ja kuink' on paljon saatu raataa, kaivaa

Ja kyntää, kylvää, kylvää uudestaan,

Ennenkuin maa on saatu kasvamaan.

Nuo vanhat, jotka valon kanssa tässä

Nyt ovat kultahäitään viettämässä,

Ne näitä voivat Sulle kertoa

Ja taistelunkin näyttää arpia.

Kuin sotavanhus, kotiin tultuansa,

Tarinoi lieden luona muistojansa:

Kuink' iski luodit, tulta säkenöi,

Ja rae raskas viljan maahan löi,

Ja kuinka miehuus pysyi yllä tuskin,

Mut kuinka taasen palas luottamuskin,

Kun rakkautta raikui mielehen

Ihana sävel isänmaallinen.

Ja silloin, kunnialla tehden sijaa,

He sulle osoittavat runoilijaa,

Mi rakkaaks teki Sullenkin tään maan,

Työs sille kehottain Sua uhraamaan.

Niin, työ ja rakkaus: siinä näet taian,

Mi Suomeen loihti kevään kulta=aian.

Ja työ ja rakkaus tunnussanas

Ne Sunkin olkoon taisto=urallas.

Niin, paljon työtä, paljon alttiutta

Ja paljon lämmintä ja rakkautta

Maas nuori kevät vielä kaipajaa,

Ennenkuin yöstä täyden vallan saa.

Kateena sille vielä auringostaan,

Sen surmaks Louhi turmioita nostaa

Ja maanalaisen henkää hyyn ja jään

Se nuorta viljamaata kylmäämään.

Siis työhön, veikko, uutterahan työhön!

Ja rengast' uutta Louhen kahlevyöhön

Sa tao, että kalke vasaran

Kajahtaa yli Suomen avaran!

Ja lietso tulta, lietso valtavasti,

Ett' erämaan sisimpään soppeen asti

Säteinä säkenesi kiidättää

Ja siellä valon virran virittää!

Niin että, taas kun tänne liedellesi

Käyt seppelt' uutta saamaan kulmillesi,

Sun kaiken kansas suusta vastahais

Voimakas voiton virsi kajahtais.

Runoelmia(#13318) · 第 85 / 197 题