Sanotaan, että muinoin
Tääll' onness' eleltiin,
Ja kanteloita tehtiin,
Soiteltiin, lauleltiin;
Mut Louhen musta valta
Iloa kadehtii
Ja vaskivaaran poveen
Meilt' aurinkoisen kahlehtii.
Ja kansa synkiössä
Nyt teitään hapuilee,
Kynnykseen omaan lankee
Ja maillaan harhailee,
Yön karvan muoto saapi
Ja mieli apeutuu,
Ja heimo heimostansa,
Laps äidistäänkin vieraantuu.
Valoaan kansa turhaan
Pelastaa yrittää:
Kukistuu salon honka,
Petäjä lakkapää,
Rutimoraidat kaatuu
Ja pyhät karsikot,
Mut auringon vaan kätkee
Pimeän vuoren onkalot.
Ja kirkastellaan miekkaa,
Hiotaan tapparaa,
Ja kansan mahtimiehet
Ne taisteluhun saa,
Pimeyden vartioita
Kuin kortta kaadetaan,
Mut vaskivaaran peitoss'
On aurinkoinen yhä vaan.
Ja lyödään pyhää arpaa,
Luetaan luottehet,
Nuo syntysanat syvät
Ja vakaat, ainaiset,
Laulunkin sävel vieno
Ja hurmaavainen soi,
Mut päivän päästösanaa
Ne eivät selvitellä voi.
Nyt tuli valon mailta
Ylimys ylhäinen;
Ja hänen sieluuns' aatos
Välähti taivainen:
»Avuillaan ylevillä,
Jos Jumala sen suo,
Monenkin kansan verraks
Kohota voisi kansa tuo.»
»Sen oman arvon tuntoon
Ma tahdon nostattaa
Ja omin neuvoin käymään
Ja ilman talujaa;
Sill' aseet annan, joilla
Sitoa voi se yön
Ja pimeyden kaulaan
Takoa vahvan kahlevyön.»
Ja tiedon paja nousee
Kuin taian kautta jo:
Alaisimeksi pannaan
Maan vankka kallio,
Ja kansan merest' aineet
Takeiksi tuotetaan,
Ja kansan kaikki tarmot
Ne pannaan tulta lietsomaan.
Ja yöt ja päivät kaikuu
Vasaran kalkkehet
Ja synkkään ilmaan säihkyy
Tulena säkenet,
Ja kahleiks sitkeiks liittyy
Nyt rengas renkaasen,
Ja vähitellen horjuu
perustus vankka pimeyden.
Ja valon juova tuolla
Jo päivää ennustaa,
Laps äitinsä nyt löytää,
Nyt heimo heimon saa,
Ja valon voittovirsi
Nyt kanteloista soi,
Kun yön on valta mennyt,
Kun taasen koittaa päivän koi.
Neljännes vuosituhatt'
On siitä vierryt, vaan
Kahleita Louhen vallan
Tääll' aina taotaan;
Ja yhä kauemmaksi
Se poistuu valju yö,
Ja yhä kirkkaammaksi
Se valkeneepi päivän työ.
Mut aina säkeneitä
Kun säihkyy ilmoihin,
Ja aina uus kun rengas
Niotaan kahleihin,
Pehr Brahen »kreivin aikaa»
Myös silloin muistellaan,
Ja vuosisatain takaa
_Maan isää_ vielä siunataan.