21/5 1877.
Talven valta taas on mennyt,
Luonnon sydän sykähtää;
Hanget sulaa vainioilta,
Järvistämme lähtee jää,
Maasta nuori ruoho nousee,
Uuteen lehtehen käy puu,
Ihmistenkin sydämmihin
Uusi toivo sijoittuu.
Uusi toivo nousee, kasvaa,
Kuvat luopi herttaiset,
Luopi etees kevät, syksyt
Sullen mielenmukaiset,
Marjapensaat, hedelmistä
Raskaat, edessäsi näät,
Näet heinät tuoksuvaiset,
Täyteläiset tähkäpäät.
Niin se toivo kuvaa, mutta
Niin ei aina käyvän näy,
Luonnon viisaat työt ne ain' ei
Ihmismielen mukaan käy,
Usein myrsky kukkas taittaa,
Usein halla viljas syö,
Usein hedelmäs ja toivos
Rankka rae maahan lyö.
Niinkuin luonnon elon laita,
Niin myös ihmiselämän,
Siinäkin on talvet, syksyt,
Siinä toiveet kevähän,
Siinäkin ne toiveet usein
Raukee hautaan aikaiseen,
Usein tähkäpää ei joudu
Edes täyteen heiteeseen.
Senpä lainen kevään toivo
Kesken mennyt hautahan
Sekin mies on, jollen tässä
Pystytämme patsahan,
Kaunein kevään alku, mikä
Suomessa on koittanut,
Kallein toivo, mikä meilt' on
Kesken aikaan sammunut.
Niin, ja tuhlatenpa luonto
Hällen lahjojansa soi,
Parastansa antoi, minkä
Köyhä äiti antaa voi;
Antoi hengen rikkauden,
Antoi tunnon kirkkahan,
Laululahjans' antoi hälle,
Soittons' antoi sorean.
Ja hän vuorostaan nyt lauloi
Ylistellen äitiään,
Kuvasi sen äidin kasvot
Kauneimmilla piirteillään,
Kuvasi sen kesämuodon
Kirkkaan, sinijärvineen,
Ja sen valjun talvivaipan
Puki runon kukkaseen.
Ja jos häntä seuraat synkkiin
Salomaiden pirtteihin,
Sama kallis äidin kuva
Aukee sulle sielläkin;
Etehes hän kuvaa kansaa
Suoraa, tyyntä, karkeaa,
Mutta jonka sydämmessä
Piilee kultaa puhtaimpaa.
Niin--tään maan ja tämän kansan,
Suomen kansan etehen
Työnsä, toimens' uhras hän ja
Sydämmensä lämpöisen,
Sille rakkautens' antoi,
Kaiken mitä antaa voi;
Ja se rakkaus se hälle
Kunnian ja maineen toi.
Rauha haudall' olkoon! Sitä
Suojelkohon synnyinmaa;
Kutokohon kesä kaunis
Siihen vaippaa kukkaisaa.
Tuottakohon syksy runsas
Suuremmankin laulajan:
Senkin rinnall' elää _Kiven_
Työt ja nimi ainian!
Suomen Kuvalehti 15/5 1877; Kaikuja Hämeestä 1878.