10/9 1876.
Kerran taivaan tuli, kerrotaan,
Kirpos maahan kultakätkyistään,
Määrätönnä kulki, riehui vaan,
Etsi rauhaa, mut ei löynnyt mistään,
Ennenkuin se kodin lietehen
Kätkettihin onneks ihmisten.
Niin myös nekin taivaan kipunat,
Jotk' on ihmisellä rinnassansa,
Määrätönnä, riehuin kulkevat,
Vieraantuen alkukodistansa,
Jos ei uuden kodin liesi saa
Niitä lämmittää ja valostaa.
Kaikki, mik' on pyhää, ylevää,
Kaikki, mik' on maailmassa suurta,
Kaikki, mikä rintaa lämmittää,
Kaikk' on kodin liedest' alkujuurta,
Kaikki siitä virkoo elohon
Niinkuin luonto loistaiss' auringon.
Majassa myös Teidän loistakoon
Kirkkahana tämä taivaan laina,
Ympärillenne se virratkoon
Valoa ja lämmitystä aina,
Onnen, rauhan saakoon nousemaan
Iloks kansamme ja isänmaan.
Suomen Kuvalehti 15/10 1876; Kaikuja Hämeestä 1878.