totuuden puolustajain monituhatvuotiselta kidutuslavalta
Lyö, lyö!
Mua soimaa katalin kantein,
en pelkää!
Ja vaikka käydä mun täytyy
nyt kahlituin rantein, —
sydän kauhusta jäytyy,
kun vitsovi selkää veriraippa;
en murru, en vaivu!
Lyö, lyö!
Pane ristikon taa,
ovet telkitse rautavantein,
pue ylleni pakkovaippa;
en taivu!
Ei säikytä julmat säädöt,
ei polttomerkit, ei häädöt,
vaan uhmaten kuolemaa
ylös kimmoan ehjänä silleen
kuin kotka, mi välttäen surmaa
käy lentimilleen.
ja uransa pilvihin piirtää.
Lyö, lyö!
Mua hurmaa
elon tuskat, ne siirtää
yli esteen ja muurin.
Lyö, lyö!
On kerta mun voittoni suurin.