Tule, jumalaishengetär, oi,
tule hiljaa!
On luola, on kaamea vangin hauta,
se kasvaa kuoleman liljaa.
Sä väistytä rauta,
tule, suutele hiljaa
nyt häntä, mi yhä ja aina
vain niitti kyynelviljaa
ja karvausmaljasta joi!
Tule oi,
tule hiljaa!
Käsi hellästi otsalle paina,
pois vieritä tuskan vuori
ja kosketa kutrejaan,
mi loistettaan
vain muureille jakoi.
Tule, valkea hengetär, oi! —
Hän on nuori,
ja kahlehen hälle he takoi.
Oi kirvota raskahat siteet;
sytä kirkkahat kiteet
ja kukkia, kukkia luo.
Tule oi,
uni lauhkea suo!
Sä kasvata elämän liljaa!
— Suutele hiljaa!