Tuntemattomista maista
kiidätteli kipunaista
tuulen pyörre — lapsukaista.
Suojannut ei kotilehto,
taistotanner vain sen kehto,
mieron polku elon ehto.
Silmä pieni kyynelissä.
Isä, äiti — ken ja missä?
Kylmä sointu sävelissä,
jotka tuutilullaa laulaa.
Vieras käsi lasta kaulaa.
Varhain suru punoo paulaa.
Puhaltaos tuuli vieno,
kun käy tietään orpo pieno.
— Eessä taival, outo tieno.