Hah, hah, haa!
Kopin ovi aukeaa,
avain kalskahtaa.
Naura, naura, väännä suu,
kalvas elinkautisvanki. —
Oven sulkee rautakanki;
öisin paistaa kuu.
Hah, hah, haa!
Päivän mittaan kolmasti
ovi aukee hetkeksi,
taas jo kiinni saa. —
Miksi naura et?
Täällä ovat oudot eljet,
sadat lukot, sadat teljet,
rautakahlehet.
Hah, hah, haa!
Istuu vangit kopeissansa
niinkuin kuvat paikoillansa.
Ah kuin naurattaa!
Hah, hah, haa!
Kaukaa kuuluu kumma melske
moukarien kalke, helske.
Järkähtävi maa.
Hah, hah, haa!
Linna romahtaa.
Ristikot kuin kaislat linkoo,
ovet sinkoo.
Kalvennehet varjokuvat
kopeissansa havahtuvat.
— Vangit, naurakaa!