MYRSKY KÄY

Myrsky käy. Myrsky käy

ankara sielussain.

Aaltojen villit karjat

vimmaten ryntää,

vauhkona harjat

mustia vakoja kyntää.

Kohtalon jumalat iskevi noin

ukkosin ja salamoin.

Myrsky käy.

Olen mä vain

huojuva, särkyvä haaksi,

kohta mi hajoo.

Sirpaleet sinkoo eteen ja taaksi,

masto jo vajoo

syvyyden nieluun.

Myrsky käy.

Kaikkien ilmojen tuulet

lietsovat sieluun

hirmuisen sään. —

Kertako kertovat huulet

tarinan tään:

»Hukkui, hukkui laiva

etsijämatkallaan.» —

Laantuuko ihmisen vaiva

milloinkaan?

Myrsky, myrsky käy.

— Ei loppua näy.