Hiljaisuuden kapaloista tuuli nostaa pään,
aavikkojen lentomatkaan aukoo siipiään.
Vankimajan unohdetun äänet saavuttaa;
toimen kalske, teon tenho kutsuu, kumajaa.
Kulkee tietään tuulen henget näkymättömät.
Vangitulla houreet herää, innot viehtävät.
Tahtois maailmoja luoda, vuoret paikoiltaan
siirtää, käydä ottelohon kuumaan, valtaisaan.
Hurja toive! — Muuriin nyrkin kiroten lyö mies.
Nähkää silmäin villi roihu, hehkuu poven ties.
Kauhistus! Ei hiilos herkkä kestä lietsontaa.
Tuli karkaa, polttaa, tuhoo. — Äänet, vaietkaa!