(Sama paikka kuin toisessa ja kolmannessa Näytöksessä.)
Ensimäinen Kohtaus.
Ulkoa kuuluu iloisen laulun ääntä ja riemuhuutoja. --
LALLI, SORRI ja TAIMO tulevat.
SORRI.
Nyt pispan peijaisia juodaan, ilo
Ja riemu raikkuvat ylt'ympäri.
Sä Lalli yksin olet nyrkästynyt
Ja venyt pahan tuulen omana.
No mies, nyt heitäppäs jo Hiitehen
Tuo raskas mieles!
LALLI (on vaiti).
SORRI.
Älä Onnetarta
Kuin jälleen näkyy meitä suosivan,
Pahoita tyytymättömyydelläs.
LALLI.
Haa! Onni! Onnetar!... Mit' ompi onni?
SORRI
Se lahj' on. Jumalien antama.
LALLI
Haa! Lahja! Jumalien antama!
Niin on tuon lahjan arvo mitätön
Ja lahja itse kehno, pysymätöin!
Se on kuin syksyllä on hattaroitten
Ja kiertopilvein lähettämä lumi.
Sen lahjan saaneen onni kurjempi
Ja kovemp' on kuin sitä vailla jääneen.
Sumua, usmaa ompi kaikki tyyni!
Tyhjyyttä! ... pelkkää pilkkaa, jota miehen
Huoletta sopii nauraa! Ha! ha! ha!
SORRI.
Voi, älä kiusaa herjauksillasi
Noin taivahisten mieltä! Jumalat
Ei mistään syystä suutu kovemmin
Kuin pilkasta ja parjauksista!
LALLI.
Hoh! Suututanko taivahisten mielet
Ja jumalien? Entäs mitä siitä
Jos suuttuvatkin? Yksin hullu heittää
Onnensa taivahisten suojahan
Ja mielipuoli houru! Tuskinpa
He ovat sammakkoa voimakkaammat
Nuo Jumalasi! Mutta ihmisellä
On voima suurempi kuin sammakon --
Mut heikompi kuin kotkan. -- Kuules Sorri,
Jos oisin vanhin Tuonen tyttäristä,
Niin myrkyttäisin sinun mielesi
Niin mustaksi kuin sysihaudan kita
Ja hehkuvaksi kuin sen sisukset!
SORRI.
Ei sinust' ole peijais-vieraaksi!
Mä menen...
LALLI.
Mutta ole varoillas,
Ett' eivät kuokkavieraat hyökkää tänne
Yht' äkkiä ja arvaamatta...
SORRI
Kummaa!
Viel' läksi viisas sana huuliltasi
Ma olen varoillani nyt kuin aina.
(Menee.)
Toinen Kohtaus.
LALLI ja TAIMO.
LALLI.
Et puhu mitään, Taimo?
TAIMO.
Puhua
Jos uskaltaisin, teitä pyytäisin
Tuon pispan lakin päästänn' ottamaan.
Se tekee muotonne niin kamalaksi,
Ett' oikein mua kauhistaa!
LALLI.
Tää lakki!
Haa! Älköön kukaan siihen puuttuko!
Se kasvanut on kiinni päähäni
Ja siihen juurtunut.
TAIMO.
Voi, luuloitusta
On kaikki tuo!
LALLI.
Ei ole. Katso Taimo,
Noin lujaan on se siihen kiintynyt.
(Hän pudistaa päätänsä ähäten:)
Huu!...uu! --
(Sen jälkeen purskahtaa hän, hetken vaiti oltuansa,
kanalaan nauruun.)
Ha! ha! ha!
Älä naura Taimo!
TAIMO.
En.
LALLI.
Senlaista onko ennen tapahtunut?
TAIMO.
Ei minun tiedostani...
LALLI.
Minulle
Tuo ompi kova kosto...
TAIMO.
Mistä?
LALLI.
Siitä --
Sen sulle saatan sanoa -- siit' että
Ma pispan murhasin. -- Mun korvissani,
Jos kuinka mietin tätä asiaa,
Tuo ääni aina kaikuu: _murhaaja_!
Haa! sisälle ma tölliin törmäsin --
Hän makasi -- ma hänen herätin...
Mull' oli kädessäni miekkani...
Näin Taimo! -- Taimo, katso lattiaan!
TAIMO.
Ma katson.
LALLI.
Verta siinä näetkö?
TAIMO.
En. Mutta rauhoittakaa mielenne
Jo hyvä isäntä! Ma rukoilen...
LALLI (Taimon lausetta kuulematta).
Ma hänen herätän ja käsken nousta
Mun kanssan' ottelemaan. -- Tuokio
Nyt kuluu. -- Sitte Taimo... Kirous
Ja kuolema! Mun miekkain suhahtelee
Kuin suhahtelee nuoli ukkosen!
Hän vielä kerran avaa silmänsä
Ja katsoo minua...
(Peittää silmänsä käsillään.)
Luo seinää kohden
Sun silmäs!
TAIMO.
Siten teen...
LALLI.
Hän yrittää
Nyt puhua, mut kauan turhaan. Viimein,
Perästä ponnistusten monien.
Jo siteet kielestänsä helteevät
Ja hän saa hiljaan sanotuksi: "Jumal'
Anteeksi antakoon tään sinulle.
Ma annan anteeksi." -- Ei puhunut
Sen enempää, sill' iskin taas! -- Mut Taimo
Äl' ole vaiti!
TAIMO.
Tämä asia
Nyt olkoon unhotettu kerrassaan!
LALLI.
Se olkoon unhotettu! Miekkani
Tään käärmeen myrkyttämän, syyllisen
Ma hylkään! Varmaan teen sen! -- Lopuksi
Nyt Lempo ottakohon omansa!
(Avaa oven ja viskaa miekkansa pihalle.
Katkera valitushuuto kuuluu ulkoa.)
Sa kuulit Taimo? -- joku valitti.
Se oli Lempo, joka närkästyi,
Kun antamansa lahjan pilasin!
TAIMO.
Voi pyhät jumalat! Ei ollut vielä
Vihanne runsas mitta täytetty!
(Menee.)
Kolmas Kohtaus.
LALLI (yksin).
Tuo houkkio, kuin puhuu jumalista!
Nuo vanhus-raukat, jotka tauonneet
Jo ovat syömästä ja juomasta --
He rauhass' olla pyytävät, kun pian
Vanhuuden vaivoihin jo riutuvat!
En pelkää heidän vihaansa!
(Taimo ja Kerttu, nojaten Taimoon, tulevat.)
Neljäs Kohtaus.
LALLI, KERTTU ja TAIMO.
LALLI.
Haa! -- Kerttu!
Sa tulet...
KERTTU.
Tulen sulle sanomaan
Jää-hyväiseni, Lalli onneton!
Nyt Manalahan käypi matkani...
Sun miekkas kärki tunki syvälle
Mun sydämeeni...
LALLI.
Minun miekkani?
Haa, koska?
KERTTU.
Äsken tänne tullessani.
LALLI.
Voi, oivallinen miekka tosin oli
Tuo Hiiden valmistama miekkani,
Kuin ohjaamattakin se keksii tien
Ja löytää polun ihmis-sydämehen!
Sellaisen aseen verenhimoa
Ma olisinko voinut hillitä!
KERTTU.
Sun silmäs säihkyvät niin tuimasti.
LALLI.
Hai ha! Se oli oivallinen miekka!
KERTTU.
Oi vuodattakoon rauhan Jumala
Ees pisareenkin rauhaa sydämees!
LALLI.
Jumala? Kuka heistä? Lempoko?
Hän tätä nykyä on ainoa,
Kuin saapi jotain aikaan. Hänellä
On kaikki valta taivaassa ja maassa!
KERTTU.
Voi kauhistavaa! Mitä puhutkaan!
LALLI.
Ma puhun totta, mutta sinä vaimo
Vaan joutavia hoet, latelet!
Mik' oikein on sun tarkoitukses? Miksi
Sa tulit tänne? Rauhaa toivottamaan!
Haa! petollinen! -- Kuka rauhan on
Huoneesta tästä syössyt Hiitehen
Ja vihan henget, julmat, rauhattomat,
Sen sijaan saanut tänne asumaan?
Ken onnen talostani ryösti, ken?
Ken elämäni ilon surmasi?
Sen teit sa vaimo ulko-kullattu!
Sen teit sa karsikkoni pilaamalla,
Sen teit sa isäis-uskon heittämällä,
Sen teit sa, konna, lapseni kun myit
Tuon kehnon Kristin uskon hinnasta! --
Miss' on hän nyt, mun poikani?
KERTTU.
On siellä
Miss' ovat autuaat... Hän kuollut on.
LALLI.
Haa kuollut! Murhattu! Voi, helvetti
Sun nielköön! Taimo, tuo mun miekkani
Nyt heti! Maa ja taivas! Pispoja
Tok' useampi löytynee? -- Mun poikan'
On murhattu!
KERTTU.
Hän ompi hukkunut.
LALLI.
Siis hukutettu! -- Vaimo epä-kelpo.
Kuin heitit lapsen kristittyjen valtaan!
Nyt heidän tuttu verenhimonsa
On hänessäkin tehnyt tehtävänsä.
Haa! Mieltäni en saa ma viihtymään
Ennenkuin kaulaan asti astelen
Veressä noiden julmain muukalaisten!
Voi kummaa, ettäs vielä rohkenet
Mun silmäin eteen tulla! Vapise
Mun vihastani, vaimo!
KERTTU.
Raivoomasta
Jo lakkaa Lalli! Syypää onnehesi
Kovahan olet itse, hurjasti
Kun surmaat Herran pyhät lähettiläät!
Nyt taivaallisen koston hedelmiä
Sa nauttia saat... Mut jo himmenee
Mun näkön' ... päivä laskee... Kuolema
Ois mulle suloinen, mut sinun tähtes
Ja sinun ilki-töittes tähden, Lalli,
Se katker' on... Sa joudut kadotukseen
Ah, ijankaikkisehen! -- Pispan veri
Huutaapi kirousta sinulle. --
Vaan ei... Se huutaa parannusta! Vielä
On sinun pelastukses mahdollinen! --
Oi Lalli, lähde pian, pian pakoon!
Miehissä rientää Ruotsin sotajoukko
Sinulle kostamaan. Oi pakene!
Pois vierahille maille lähde heti!
Omista siellä Kristin pyhä oppi
Ja uhraa katumukseen elämäs
Ja parannukseen! Sillä tavalla
Voit päästä taivaan armon helmoihin
Ja välttää koston.
LALLI.
Hädän aikana
Vaan konna lähtee synnyinmaastansa!
KERTTU.
Et lähde ... hylkäät neuvon viimeisen,
Kuin nousee huulilleni...
(Hän lankee polvillensa, kohottaa kätensä ja katsoo
innollisesti ylöspäin. Haaveksien.)
Taivaan Herra!
Sa tulet!... Valmis sua seuraamaan
Ma olen nyt. En viivy enää... Oi!
Suur' annos on! Sa tulet enkelien
Seurassa! Ilmar orpo hymyhuulin
Myös heidän joukossansa on... Hän avaa
Kätensä mulle! Näky autuas!
Ma tulen Ilmar!... Yksi hengähdys
Viel' alla kirkkaan taivaan! Sitte tulen...
(Nousee ylös ja käy horjuen ovea kohden.)
LALLI.
Sa kuolet Kerttu!... Kerttu!...
KERTTU.
Minua
Et koskaan nähdä saa, et Ilmaria.
LALLI.
Sa jätät minun, jätät huoletta
Kuin vento vieras öisin!
KERTTU.
Huoletta! --
Voi!
LALLI.
Lempesi on kuollut, kuihtunut,
Kuin kukka, myrskyn murtama.
KERTTU.
Sen vien
Ma muuttumattomana hautahan.
Mun neuvoani seuraa!... Hyvästi!
LALLI.
Sa menet! Älä mene!... Armas Kerttu
Suo mulle vielä yksi syleily!
Oi, oletko niin kova? -- Rintani --
On haljeta!
(Avaa kätensä ja Kerttu lankee hänen rintaansa vastaan.)
LALLI (Painaa, hetken äänetönnä Kerttua syleiltyänsä, oikean
kätensä otsaansa vastaan, tukien sen ohessa vasemmalla
kädellänsä Kerttua.)
Kaikk' on taas hyvin, kaikki
On vanhoillansa! Kerttu -- sinua
Ma lapsuudestan' asti rakastin...
Nyt onnelliset jälleen olemme.
Et jätä enää koskaan minua.
Mun luoksen', armas, jäät sa ainiaan
Ja olet mulle kallis lohduttaja!
Tuo ikävä vaan oli unelma!
Nyt vihdoin heräsin ma keveällä
Mielellä, siitä iloiten kuin kaikki
Vaan oli tyhjää, perätöntä unta!
Voi! Olipa tuo raskas unelma!
Oh! Oh!
KERTTU (Irroittaa itsensä Lallin syleilystä).
Sa haaveksit, Mun täytyy mennä.
Yks rukous viel' alla tähti-taivaan!
Se koskee sinua... Sa onneton!
LALLI.
Ah Kerttu! Jätätkö sa kuitenkin...
KERTTU (Antaa Lallille kultaisen Kristuskuvansa.)
Ma jätän, mutta Hän ei ketään jätä!
TAIMO.
Se ompi merkillinen oppi, josta
Te aina puhutte ja merkillinen
On teidän jumalanne, emäntä!
(Auttaa horjuvaa Kerttua ovesta ulos.)
Viides Kohtaus.
LALLI. Myöhemmin TAIMO.
LALLI.
Se ompi merkillinen jumala...
On tosin! Merkillisen julma! Kaiken
Mun mailmallisen onneni on tämä
Jumala ryöstänyt ja kansan kaulaan
Se kietomaisillaan on orjuuden
Sitehet tylyt! -- Varo itseäs
Sa oudon kansan outo Jumala,
Kuin tulet antimillas oudoilla! --
Mut unta vaan tää kaikki lieneekin. --
(Istuu rahille ja katselee päätänsä nyykähyttäen kultaista
Kristuskuvaa. Ulkoa kuuluu etäältä sota-torven ääni, mutta
Lalli sitä ei kuule. Taimo tulee.)
TAIMO.
Oi kuolemata autuaallista!
Hän ensin rukoili niin hellästi.
Kuin oisi kevät-tuuli rukoillut.
Jos sanoilla se saisi sanotuksi
Miel'liikuntonsa! sitte unehen
Hän kuolon nukkui, nukkui kauniisti
Kuin lapsi nukkuu helmaan äitinsä,
Ja näkyi minusta kuin olisi
Kaikk' kaikki taivaat auenneet, niin kirkas
Tuo loisti valo taivahalla! -- Teistä
Hän puhui aivan viime hetkenä.
LALLI (Viheltää).
TAIMO.
Te vihellätte...
LALLI.
Istu sivulleni
Ja vihellä! -- Se hauskaa työtä on!
(Nousee seisaallensa.)
Ha! ha! ha! ha! -- Ma olen hullu!
(Istuu uudestaan.)
TAIMO.
Ukko
Varjelkoon teitä hulluks' tulemasta!
(Sorri tulee.)
Kuudes Kohtaus.
LALLI, SORRI ja TAIMO.
SORRI (Lallille).
Vai kohtaanko sun taaskin toimetonna,
Juur' ikäänkuin ois maassa vahva rauha!
(Tappelun melskettä kuuluu etäältä.)
Teroita mieles! Meidän soturit
Sinua, päällikköään kaipaavat.
Sa kuulet miekkain kalskeen -- kiiruhda!
Jo nielee peltos sarka ahnaasti
Sun kaatuneitten kansalaistes verta
Ja Tuonen poika kylvää ahkerasti
Sen pientareita! -- Melske lähestyy --
Ma riennän horjuville avuksi.
TAIMO,
Tok! ennen sitokatte haavanne.
SORRI.
En kerkee. -- Mutta valapetturi
Sa olet Lalli, kehno pelkuri,
Jos en ma hetken päästä sua kohtaa
Kahakan kuumimmassa kuohussa!
(Menee.)
Seitsemäs Kohtaus.
LALLI ja TAIMO.
LALLI (Nousten seisomaan).
Niin sinne, siellä on mun iloni!
(Katsoo Kristuskuvaa.)
Sull' orjantappuroit' on päässäskin,
Sa jumal orjain!
(Taimolle.)
Kypärini tänne!
(Katsoo taas Kristuskuvaa.)
Kuink' oisit lasten kisaan sopiva --
Sa lasten surmaaja!
(Viskaa inhalla Kristuskuvan lattialle.)
Mun kypärini!
TAIMO (antaa Lallille kypärin).
LALLI (Aikoo laskea kypärin päähänsä, mutta heittää sen samassa
säikähtyneesti pois).
Pois! Lemmon antamassa kypärissä
On mulle tarpeeksi! -- Tuo kilpeni!
Ma kalliist' tahdon myydä henkeni
Ja täyttää vihollisten verellä
Mun peijaismaljain!
TAIMO (Antaa Lallille kilven).
Tämän suojassa
Nyt tienne käyköön elämään ja voittoon!
LALLI.
Jos kuoloon taikka elohon, se yhtä
On minulle, kun peijais-olutta
Vaan virtaapi! Nyt olen valmis.
TAIMO
Teillä
Ei vielä ole lyönti-asetta;
Ei miekkaa eikä tapparaakaan.
LALLI.
Totta
Sa puhut... Tänne jonkinmoinen ase,
Kuin himoo maistaa Kristittyä verta.
TAIMO.
Ma miekkanne tuon.
(Menee.)
LALLI.
Tuo -- ell'ei se ole
Jo lähtenyt taisteluun. -- Vaan mitä!
Aseitten kalske yhä lähenee
Ja Sorri mua hakee! Kirous!
Täss' eikö asetta? No tuossa
Mun vanha, uskollinen toverini!
(Nakkaa tapparan seinästä.)
Taas lähde Tuoni liittolaisekseni!
(Menee ovea kohden, josta samassa Sorri, kovasti haavoitettuna
ja taistellen yhden Ruotsin ritarin kanssa, astuu sisään.)
Kahdeksas Kohtaus.
LALLI, SORRI ja RUOTSIN RITARI.
SORRI (yhä taistellen).
Haa Lalli! Kehno valapetturi
Sa olet! Sinun kavaluutes' syynä
On meidän tappioomme tänään, se
Myös tekee kuolemani karvaaksi!
(Kaatuu.)
Nyt ompi Sorri lyönyt lyötävänsä
Ja luopuu taistelusta pyhästä.
(Kuolee.)
LALLI.
En ole valapetturi! -- Et enää
Sa kuule minua... Niin hyvästi!
Sull' oivallisen koston toimitan
Ja sitte seuraan sua Manalaan!
Pois edestäni! -- Tietä Lallille!
(Hirmustuneena törmää hän nostetulla tapparalla Ritaria
vastaan, lyö hänen kumoon ja ryntää hänen ruumiinsa
ylitse ovesta ulos.)
Yhdeksäs Kohtaus.
(Sotatorvien ja sota-melskeen kaikuessa muuttuu näyttämö:
tappelu-tantereeksi. Oikealta tulee Ruotsin sotajoukko,
ahdistaen Suomalaisia, jotka pakenevat vasemmalle. Lalli
tulee vasemmalta ja kokee estää heitä pakenemasta.)
LALLI.
Voi kehnot! Laatkaa vihdoin juoksemasta
Ja taistelkatte niinkuin kelpo urhot
Ja kunnon soturit! Se hylkiö.
Jok' kotimaansa pettää tänään! Miehet
Seisahtukatte! Häpeällinen
On kuolo pakenevan pelkurin
Ja haava selässä on rumempi
Kuin orjan häpymerkki! -- Ylevä
Sen sijaan ompi sankar-kuolema!
Eteenpäin veikot! Mua seuratkaa! --
(Suomalaiset seisahtuvat ja ryntäävät, sota-huutoja koroittaen,
Ruotsalaisia vastaan, mutta hetken taisteltuansa pakenevat he
uudestaan. Lalli yksin pääsee voitolle ja ajaa muutamia Ruotsin
sotureita näyttämön yli.)
LALLI (Tulee takaisin).
Voi häväistystä! Pakenivat jälleen!
MAUNU (Tulee vasemmalta).
Ma olen sua hakenut.
LALLI.
Siis olet
Sa raukka kuolematas hakenut!
MAUNU.
Sa ollos kehumatta, Lalli, suuri
Vaikk' onkin mainees sala-murhissa.
Kun hiivit luoksi aseettoman miehen
Ja voitat hänen! Lähde hornahan
Nyt rosvo!
LALLI.
Olen joskus ennen kuullut
Ja nähnyt, että rautapaidan voitto
Suu-sanoihin on supistunut.
MAUNU.
Kuole!
(He taistelevat. Lalli haavoittaa Mannun käden,
josta miekka putoo.)
MAUNU.
Sun kanssas helvetti on liitossa!
Niin lyö!
LALLI.
En lyö ma aseetonta miestä,
Mut teen sun orjakseni.
MAUNU.
Orjakses,
Sa hävytöin!
(Ottaa miekkansa vasempaan käteensä ja taistelee.)
JOHANNES (tulee vasemmalta, paljastaa kaapunsa alle kätketyn
miekan ja syöksee sen Lallin selkään).
Sankt Benedictus! Nyt
On pispa kostettu ja voitto meidän!
LALLI (Kaatuu).
MAUNU (Johannekselle).
Ken antoi teille miekan? Olipa
Se tuhma mies!
(Luo silmänsä ylen-katseella Johannekseen ja menee.
-- Tappelun melske taukoo vähitellen.)
JOHANNES.
Haa! Ritar ylpeä!
Ma sanon: varo ketäs parjaat!
(Kitka, haavoitettuna, tulee miekkansa nojassa perältä.)
Kitka!
Taas tässä huomaan taivaan viittauksen.
(Menee syrjään.)
KITKA (Tulee edemmäksi näyttämölle).
JOHANNES (Tavoittaa miekallansa Kitkaa, joka kuitenkin ajallansa
huomaa petoksen ja peräytyy).
KITKA.
Haa! Tule tänne julma sysi-patsas.
Niin konnankujeistasi ansaitun
Saat palkan!
(Johannes menee pois vasemmalle.)
Kuolevaista vanhusta
Hän läksi pakoon! -- Mutta löytyy täällä
Myös niitäkin, jotk' eivät pakene.
Ain edessäni sama näkemä.
Jos mihin menen; sama surman näky!
Tuoll' lepäs Sorri unta kuolleiden
Ja Taimo ynnä moni muu. Ja tuossa
On Lalli, etsimäni verissänsä!
Oi, särkynynnä tuokin rehevä
Ja uljas tammi!
(Notkistuu Lallin eteen.)
Ah, hän hengittää!
LALLI (Hiljaan kohottaen itsensä kätensä nojalle).
Jo lähestyypi rauha rauhattoman
Sydäntä, mieltä mielettömän!
KITKA.
Lalli!
Sun pitää valallasi vannoman.
Ett'et sa meitä ole pettänyt!
LALLI.
Kuin? Mitä? Taidatteko uskoa...
KITKA.
En usko mitään, mutta taistelussa
Tuo huuto kaikui joka miehen suussa:
"Ei Lallia näy. Valapetturi
Hän on!" --
LALLI.
Haa!
KITKA.
Niinkuin vaaja ukkosen
Se huuto iski miesten rintoihin
Ja saattoi kaikkein kädet herpoamaan.
Mut huhua tuo oli perätöintä?
Et luottamustani sa pettänyt?
LALLI.
Kautt' taivaan, kautta jumalain! En ole
Ma petturi!
KITKA.
Niin kiitos, Lalli, näistä
Sun sanoistasi! -- Voimaa Sammoltani
Ei kenkään taida riistää, uskollisna
Kun kuolet! -- Silmäni jos voisin luoda
Ma sukupolviin tuleviin ja olot
Sen ajan jos ma voisin huomata,
Kansamme onnellisna näkisin
Ja vapauden maassa majailevan!
LALLI.
Ei kuolema mull' oisi kuolema
Tään lauseenne jos saisin uskoa!
KITKA
Se ihan varma on!
LALLI.
Jää hyvästi
Mun kallis kotimaani!
KITKA (Lallille).
Sylissäs
Ma tahdon kuolla, rakas poikani!
(He syleilevät toinen tuistansa ja kuolevat niin. --
Andraeas täydessä priorin juhlapuvussa, Johannes, Maunu,
suuri joukko Munkkeja, Ritareita ja Ruotsin Sotureita
tulee lippuineen ja soittoineen. -- Aurinko nousee.)
MUNKKIEN KÖÖRI.
O coeli Deus, succendens solis ignem
Fideiqve scintillas pectoribus humanis,
Rogamus te, lucis aeternae fontem,
Ut genti barbaro fidem tuam pacemque
Benigne des et poenam jam remittas,
Ut sanctum nomen heic colatur Salvatoris!
Nos audi et precibus indulge!
Hallelujah!