Pater coeli maxime,
Omnium creator,
Fili clementissime,
Hominum servator,
Atqve sancte spiritus,
Salus moestis omnibus,
Nostrum miserere!
JOHANNES.
Viel' elää Lalli, murhan tekiä
Ja kerskaa uro-työstään ylpeillen!
MAUNU.
Niin pitkän ajan hänen kerskua
Ma suon kuin auringon on noususta
Sen laskuun.
(Laskee kaksi sormeansa ruumiin-arkun kannelle.)
Pyhän kolme yhteisen
Jumalan nimessä ja pyhän Yrjön,
Mun suojelia-pyhän' nimessä
Teen tämän valan: Pispan kuoleman
Ma kostan, surmaan Lallin, murhaajan!
Niin totta kuin ma ritar Maunu olen!
KERTTU (Itsekseen).
Ah! Yksi velvollisuus minulla
Viel' ompi täytettävänä.
(Hän menee kiiruusti vasemmalle.)
JOHANNES (Katsoen salaa Kertun jälkeen. Itsekseen).
Hän läksi!
KAIKKI RITARIT (Laskein kaksi sormeansa ruumiin arkun kannelle).
Nimessä Jumalan kolm' -- yhteisen
Sen saman valan teemme jokainen!
(Munkkien seuraavaa laulua laulaessa marssivat Maunu, Johannes
ja Ritarit pois vasemmalle ja koko Ruotsin armeija seuraa heitä.)
Jam mortuus Henricus,
Crudeliter truncatus,
Inter sanctos positus,
A Deo amatus.
Sancte pater Henrice,
Ter qvater beate
Deo nos commenda!
(Härät lähtevin liikkeelle. Andraeas, Kaarlo (ohjissa)
Munkit ja Kansa seuraa heitä, Munkit laulaen:)
Lalli, homo impius,
Episcopum necavit,
Corpus suum penitus
Diabolo mandavit,
Virum perditissimum,
Animumqve pessimum --
Flamma semper edat!
(Laulun loppuessa tulee Kitka metsästä munkin-kaapu yllä.
Nuotio-valkeat ovat sammuneet, poltto-lava on sammumaisillaan.)
Kolmas Kohtaus.
KITKA (yksin).
Hyvästi Nyyriseni! Sinua
En voinut auttaa ... ihan yksin olen.
Olipa katkera sun kuolemasi
Mut lujuus, jolla kestit kaikki tuskat
Sun sankarien arvoon kohotti.
Sa kuolit Kitkan vaimona! Oi, oli
Kirous kristityille viimeinen
Sun lausees! -- Kiitos siitä Nyyriseni!
(Heittää päältänsä munkin kaapun, jonka suojaan on
kätkenyt hopeisen maljansa ja lapion.)
Mä vihdoin löysin loihtu-maljani.
Ett'ei se enää vihollisten valtaan
Tulisi, kaivan sen maan povehen
Ja annan Manuun eukon omaksi.
Niin kansan vapauden talletan
Ja synnyinmaani onnen, kohtalot
Jos mitkä tulkoot! Armas Nyyrini!
Sun tuhkas peitteheksi levitän.
Sen vaipan alt' ei kukaan sitä riistä.
Kun voimallisna mämningäisenä
Sä vartioitset sitä lakkaamatta.