SIIRI. Minua en sillä tarkoittanut.
SIPI. Olkoon! Vaan sinä hylkäsit minut sen tähden, että muka olin köyhä
kauppapalvelija. Ja sentähden minä silloin päätin hankkia itselleni
oman leivän. Ja mitä siitä asti olen tehnyt saavuttaakseni sen, mitä
minulla nyt on, kaiken sen olen tehnyt vaan sinua ajatellen, Siiri,
vaan sinun tähtesi.
SIIRI (kotvasen kuluttua, tyynesti). Hyvä! Kuulehan, Sipi! Otaksutaan
sitte, että me molemmat olemme syypäät. Ja koska sinä nyt rakastat
minua niin kovin, — jos se nimittäin on totta mitä vakuutat, — niin
toivon varmasti, että nyt siis täytät sen, mitä sinulta ai'on pyytää.
SIPI. Mielelläni, Siiri, — kaikki mitä voin.
SIIRI. No, siis. Minä en pyydä mahdottomia. Sinä voit, — sinä siis
teet sen. — Kuulehan! Antti ja Hilma tulevat kohta tänne. He kääntyvät
sinun puoleesi, että auttaisit heitä. Autathan sinä, ettei heidän
omaisuutensa ryöstöön joutuisi? Heidänhän on jo muutoinkin leipä
lopussa. Sinun pitää siis auttaa heitä! Jo itsesikin tähden. Kuulehan!
Ja minun tähteni, — jos minua rakastat.
SIPI (kotvan mietittyään). Hyvä! Minä teen sen — sinun tähtesi, Siiri.
Mutta anna sinäkin minulle sen sijaan yksi lupaus.
SIIRI. Ja se on?
SIPI (hellästi). Että saan sinut omakseni, vaimokseni, Siiri,
kainaloiseksi kanakseni.
SIIRI (katsoo Sipiin pitkään, olan yli). Hyi! Luuletko sinä todellakin,
että minä olen niin halpamainen, että möisin itseni rahasta sinulle.
E-hei. Sitä minä en tee. Mutta minä vetoan vielä sinun kunnian tuntoosi
ja toivon, että täytät pyyntöni hänen tähtensä, joka sinua koko
sydämmestään rakasti, joka voi ja tahtoi sinut onnelliseksi tehdä, ja
jonka sinä olet onnettomaksi tehnyt.
SIPI (pyörittää päätään, Siiriin tuijottaen).
SIIRI. Kas tuossapa he jo nousevat kyökin rappusille. Näytä nyt, että
olet kunniallinen mies, Sipi! Auta Anttia, niin minä sovitan välisi
Hilman kanssa. (Kyökistä kuuluu rouva Vallströmin ääni). Mene, mene
tuonne saliin niin kauaksi!
SIPI (menee perälle).
SIIRI (ovelta). Ja odota, kunnes kutsun sinut takaisin (Vetää salin
oven kiinni.)
Viides kohtaus.
SIIRI, rouva VALLSTRÖM, ANTTI ja HILMA.
ROUVA VALLSTRÖM. Tulkaa nyt sisään vaan! Ei täällä ole muita kuin
Siiri. (Ripustaa aitan avaimet naulaan.)
SIIRI (juosten vastaan tervehtimään). Hyvää päivää, isäntä! Hilma,
päivää! Ja terve tultua! Kuinka sinä nyt jaksat?
ROUVA VALLSTRÖM. Tulkaa nyt peremmälle!
SIIRI (vetäen Hilmaa kädestä sohvaan). Niin. Tule nyt tänne! Kas niin!
Eläkä nyt ole enää vihoissasi minulle! Ja te, isäntä, (nostaa Antille
tuolin oven suusta keskemmälle suojaa) istukaa te tähän! Noin. —
Tiedänhän minä, että teillä kaikilla on syytä olla vihoissanne minulle.
(Istuutuu sohvaan Hilman viereen.)
ROUVA VALLSTRÖM (istuutuu paikalleen pöydän päähän).
HILMA (hillitysti koko ajan). Enhän minä... Mitä sinä nyt...
ANTTI. Ei suinkaan... millään mokomin.
SIIRI. Ei, — kyllä. Ja teillä on syytä. Minä olen ollut kelvoton,
oikein kelvoton. Mutta nyt minä tahdon sovittaa kaikki, kaikki parhain
päin kääntää.
HILMA. Ei, ei, Siiri hyvä.
SIIRI. Mutta minä tahdon, Hilma. Kuuletkos! Minun täytyy, minun pitää.
ROUVA VALLSTRÖM. Niin, koetetaan nyt kaikki yhdessä saada asiat
entiselleen taas.
HILMA. Hyvä rouva Vallström! Ei pidä minun puolestani! Kiitoksia vaan
hyvin paljon teidän hyvyydestänne... mutta ei pidä... en minä enää
tahdo... Se on jo lopussa, kaikki.
SIIRI. Kuule, Hilma! Sinä luulet ehkä, että minä... että hän... että
me...? Mutta se ei ole totta. Minä en ole koskaan... Se oli vaan
ajattelemattomuutta silloin minun puoleltani. Anna minulle se anteeksi,
anna anteeksi kaikki! En saa lepoa, en rauhaa ennenkuin vastaat:
annatko minulle anteeksi, vai luulitko, että minä tahallani tahdoin
pahaa?
HILMA. Ei, ei, Siiri, en minä luule sinusta mitään pahaa. Elä sitä
uskokaan. — Mutta minä tiedän, että hän rakastaa sinua eikä minua. Ja
minä en tahdo mennä vaimoksi sille, jonka en tiedä minua rakastavan.
SIIRI. Siinä sinä teet oikein, Hilma, sinä teet jalosti. Mutta
sittenkin — teidän pitää sopia hänen tähtensä, minun tähteni, oman
rauhanne tähden, oman itsenne tähden, ett'ette turmioon joutuisi, Hilma
kulta.
ROUVA VALLSTRÖM. Niin. Pitäähän teidän se tehdä. Nyt varsinkin, kun
Antin asiat tällä kannalla ovat. — Sipi sattuukin juuri parahiksi
olemaan täällä.