SIPI (istuutuu). Niin, tuota, minä olin tässä aikeessa vähän ajan
päästä tulla itse rouva Vallströmin luo.
ROUVA VALLSTRÖM. Jassoo, no, sitä parempi. Sittehän saadaan siellä
rauhassa neuvotella asiasta.
SIPI. Ja minä kaskinkin jo ajaa kuormat sinne. Ne ovat tulleet,
niinkuin rouva Vallström näki.
ROUVA VALLSTRÖM. Niin. Ovatko ne kaikki?
SIPI. Kyllä ne ovat. Tässä on minulla pöydällä rahtiseteli.
ROUVA VALLSTRÖM. No, sittehän ei muuta. (Nousee ylös.) Mihinkä aikaan
kauppias tulee?
SIPI (nousee samalla ylös ja katsoo kelloaan). Meneekös rouva Vallström
nyt suorastaan kotiin?
ROUVA VALLSTRÖM. Minun pitää ensin käydä vähän pappilassa, vaan sitte
ajan kotiin.
SIPI. No, siksihän minäkin jo kerkiän. Ehkä passaa tästä ohi ajaessa
pysäyttää ja sanoa, niin minä lähden sitte samalla kertaa.
ROUVA VALLSTRÖM. Hyvin mielelläni.
ANTTI (on tullut puodista ja seisottanut oven suuhun).
SIPI. Minä olen tässä semmoisessa touhossa, kun pitäisi ylihuomenna
päästä vähän Pietarissa pistäytymään.
ROUVA VALLSTRÖM. Jassoo. Vai aikoo kauppias...? (Aikoo mennä puodin
kautta ulos.)
SIPI (osottaa oikealle). Rouva on hyvä ja menee tätä tietä, — salin
kautta.
ROUVA VALLSTRÖM. Eikös se ole sama? (Huomaa Antin.) Hyvää päivää,
Antti! (Kättelee häntä.) Mitäs kuuluu?
SIPI (tylysti). Antti! Minähän käskin vuottamaan. (Näyttää
vihastuneelta.)
ROUVA VALLSTRÖM. Eihän se mitään, kauppias... Minähän jo olin pois
lähdössä. (Antille.) No, kuinka Hilma nyt jaksaa?
ANTTI. Kiitoksia vaan kysymästä, hyvä rouva — Huonostihan se...
ROUVA VALLSTRÖM. Lavantautiahan hän, kuulen ma, potee?
ANTTI. Sitähän se jo viidettä viikkoa... Kaksi viikkoa loppiaisen
jälkeenhän se sairastui.
ROUVA VALLSTRÖM. Niin, niin. Eihän häntä Siiri nähnyt kuin yhden kerran
vaan tultuaan.
ANTTI. Rouvan luoko se neiti Siiri jäikin sitte asumaan?
ROUVA VALLSTRÖM. Minnekäs se olisi...?
ANTTI. Hän kun tahtoi asettua meille.
ROUVA VALLSTRÖM. Ja vielä mitä? Minä nyt olisin sallinut...?
ANTTI. Sitähän se on, nyt varsinkin, kun Hilma sairastui.
ROUVA VALLSTRÖM. Niin. Voi tokisen, tyttö parkaa! (Sipiin päin.) Ja nyt
ne jäi tuonnemmaksi kuuliaiset ja muut.
SIPI (vältellen). Niin on ollut paljon puuhaakin tähän aikaan, ett'en
ole kerinnyt sinne enkä paljon mihinkään.
ANTTI (katsoo Sipiin vakavasti ja pitkään).
ROUVA VALLSTRÖM. Niin, niin. No, Jumala suokoon parannusta! Hyvästi,
Antti! Ja terveisiä paljon Sohville ja lapsille. (Sipille.) Minä palaan
sitte noin tunnin kuluttua.
SIPI. Olkaa niin hyvä! Kyllä minä siksi olen valmis.
ROUVA VALLSTRÖM Minä menen sittenkin tätä — vanhaa — tietä. (Menee
puodin kautta.)