HILMA (jää tuijottamaan ulos ikkunasta).
SOHVI. Ähäs, sitä! (Katselee ulos ikkunasta; Antille.) Tuossahan se jo
on Sipi hevosineen rekineen oven edessä. — Ka, kun käyvät mukavasti
vierekkäin.
(Ulkoa kuuluu iloista naurua ja puhelua.)
SOHVI. Tuota! Kun nauraa räkättää!
ANTTI. No. Jo lähtivät, niin että lumi pölyää perässä.
HILMA (purskahtaa itkuun, heittäytyy tuolille sängyn viereen ja painaa
kasvonsa tyynyä vastaan).
ANTTI. Hilma! Mitä sinä...?
SOHVI. Elä nyt huoli, Hilma...!
LIISU ja AAKU. Äiti! Mitä sisko itkee? Mitä sisko itkee?
LIISU (juoksee Hilman luo ja halailee häntä).
Esirippu.
Kolmas näytös.
Kauppias Rahikaisen puotikamari. Vasemmalla kaksi ikkunaa,
niiden välissä vahaliinalla peitetty kirjoituspöytä, sen päällä
kirjoitusneuvot, kaksi kyntteliä messinkisissä kynttiläjaloissa,
konttorialmanakka y.m., ja seinällä, ikkunain välissä, koukuissa
isot kasat tilejä ja kuitteja. Ikkunoissa riippuu virkatut uutimet.
Pöydän ja kummankin ikkunan edessä tuoli. Perällä puodinovi, jossa
lasinen katselureikä. Ovesta vasemmalle, jakkaroilla, kaksi tynnyriä,
toisen päällä suppilo; — oikealla tuoli, sen päällä avattu, pienehkö
biskviittilaatikko ja nurkassa uuni. Oikean puolisessa seinässä,
keskellä, ovi, sen ja uunin välissä kaappi, kaapin päällä iso joukko
sikari- ja paperossilaatikoita sekä kaapin ja uunin välissä muutamia
sokerikekoja. Etualalla, samalla puolella, klaffipiironki. Lattian
poikki linoleummatto.
Ensimmäinen kohtaus.
SIPI, PAAKKUNAINEN, MARTIKAINEN ja rouva VALLSTRÖM, sitte ANTTI.
SIPI (tulee puodista). Paakkunainen tulee tänne, Katsoo itse...
PAAKKUNAINEN (vanha, korkea "silinteri" päässä ja yllään punainen
villapaita, jonka päälle on puettu kahdella nappirivillä varustetut
liivit, tulee hiukan onnahtaen, Sipin jälessä). Suuriahan ne on.
Tiedänhän minä.
SIPI (valikoiden sokerikekoja). On täällä pienempiäkin. Esimerkiksi
tämä. Ja mitä sitä kilottain...? Pannaan pois vaan koko "toppa."
Meneehän se kuitenkin.
PAAKKUNAINEN. Meneehän se, vaan kun liiaksi ottaa, niin liiaksi
meneekin.
SIPI. Eikö mitä. Ja eihän se turhaan mene, Eeva-Stiina kun niin paljon
vehnäsiä leipoo ja kirkkoväelle myöpi. Minä annan yhtä penniä kilolta
halvemmalla, kun kokonaisen ottaa.
PAAKKUNAINEN. No, onhan se taas vähän sitäkin, että...
SIPI. Tietysti. (Viskaa sokerikeon mukavasti käsivarrelleen). Mennään
ja punnitaan pois vaan koko "toppa."
PAAKKUNAINEN (menee edeltä puotiin). Olkoon sitte menneeksi.
MARTIKAINEN (tulee samalla puodista, kädessä läkkinen kannu, johon
menee tynnyristä laskemaan polttoöljyä). Sinne tuli puotiin Vallströmin
rouva, joka tahtoisi kauppiasta vähän tavata.
SIPI (puhuen ovella puotiin päin). Jassoo. Rouva Vallström on niin
hyvä ja käypi sisään — tänne puotikammariin niin kauaksi.
ROUVA VALLSTRÖM. Kiitoksia (Tulee sisään.) Minä tahdoin vaan pari sanaa
kauppiaan kanssa haastaa.
SIPI. Jassoo. Niin, niin. Rouva Vallström on niin hyvä ja istuu. Minä
tulen ihan paikalla, jos saan luvan.
ROUVA VALLSTRÖM. Olkaa niin hyvä. (Istuutuu.) Kyllä minä vuotan.
SIPI (menee puotiin). Minä vaan tämän...
ROUVA VALLSTRÖM. Martikainen on niin hyvä ja antaa sen pullon sitte
rengille, että hän vie sen rekeen.
MARTIKAINEN (Laskettuaan pullon täyteen.) Mitäs sitte vielä rouvalle
muuta pannaan?
ROUVA VALLSTRÖM. Ei nyt tällä kertaa muuta kuin mitä minä jo sanoin: se
pussi vehnäjauhoja ja siihen läkkituoppiin siirappia.