HILMA. Elä nyt niin tee kiirettä...
SIPI. Me tässä vaan haasteltiin, että... että milloin saataisiin se
iltama...
SIIRI. Se on teidän asianne. Minä kyllä tulen, vaikka milloin. Hyvästi!
(Päästää Hilman käden.)
HILMA. No. Käy nyt sitte kohta taas!
SIIRI. Kiitos, kiitos! Samoin. (Sipille.) Ja hyvästi, herra
komersserooti! (Kättelee Sipiä.)
SIPI (puolikovaan Siirille). Tahtoisinpa sanoa: hyvästi, rouva
komersserootinna. (Auttaa palttoon Siirin päälle ja katsoo kelloaan,
Siirin pannessa palttoon nappeja kiinni.)
HILMA (huomaa sen ja luo epäilevän katseen Sipiin).
SIIRI. Kas niin! No voikaa hyvin sitte! (Nyökäyttää viimeiseksi
Sipille, veikeästi naurahtaen, ja menee.)
SOHVI. Voi, voi! On se kuitenkin oikein lysti, tuo Siiri, vaikka vähän
niinkuin hupelokin.
SIPI (levottomana). Mikä hupelo se on? Iloinen ja hauska luonnoltaan
vaan.
SOHVI. Onpa kyllä. Eikä näy huolet painavan vähääkään, vaikka
teatteristakin erotettiin.
SIPI. Itsehän se erosi.
SOHVI. Kuka sen niin tietää.
HILMA. Miksi et sinä istu, Sipi? Näytät niin levottomalta.
SIPI (katsoen taas kelloaan). Pistää vihakseni, kun tässä ihan unehtui,
että minun pitää tähän aikaan olla Loikkasen luona.
HILMA (leppeästi). Kerkiäthän sinne toisenkin kerran.
SIPI. Kerkiän?! Kun välttämättä lupasin tulla.
HILMA. Olikos se sitte niin tärkeätä?
SIPI. Johan minä sen tautta taannoinkin käkesin lähtemään, vaan kun
sinä kertit jäämään, niin...
SOHVI. Eiköhän sitä Loikkasta nyt tapaa vieläkin? Ja elä nyt sitte,
Hilma, enää pidättele, jos...
HILMA. Voi, voi, enhän minä sitä tietänyt. On kai se kotona vieläkin.
SIPI. Niin, kyllä minun täytyy — väkisinkin. Elkää nyt panko pahaksi!
Ja hyvästi nyt! Kyllä minä — kohta... (Hyvästelee.) Vaatteeni jäivät
sinne tuvan puolelle. (Menee perälle.)
Seitsemäs kohtaus.
HILMA, SOHVI, SIPI, SIIRI, ja ANTTI, sitte LIISU ja AAKU.
SIIRI ja (hänen takanaan) ANTTI (tulevat ovella Sipiä vastaan).
SIIRI (ovella). Ha-ha-ha-ha! Arvasinhan minä. Ei malttanut olla
tulematta jälessäni.
SIPI.. Loikkasellehan minun tässä täytyy kiirehtiä. (Menee ulos).
SIIRI (tulee sisään) sekä ANTTI, LIISU ja AAKU (hänen jälessään).
SIIRI. Syytä sitä! Ha-ha-ha-ha! — Kävin vaan tuvassa isännältä ja
lapsilta jäähyväisiä ottamassa. — Mutta nythän pääsen vähän matkaa
hevosella, kun Sipi lähti. Kuule, Hilma, sällithän meidän ajaa yhdessä
tienhaaraan asti, vai?
HILMA (hilliten itseään, mutta itku kulkussa). Hyvin mielelläni...
Luonnollisesti.