Niinkuin edellä on jo kerrottu, asettui Schuylkill- ja Wiccaco-jokien
välille, Delawaren rantamille ja näitten haarajokien varsille joukko
suomalaisia ja ruotsalaisia uudisasukkaita kuvernööri Printzin aikana
sikäläisten pienten linnojen: Uuden Korsholman, Uuden Vaasan ja
Tornion turviin. Aikaa voittaen muodostui seudusta yksi siirtokunnan
tärkeimpiä asutuskeskuksia. Sinne rakennettiin 1677 pieni,
puolustustornia muistuttava kirkkokin. Kun sittemmin tälle asutukselle
perustettiin Philadelphian kaupunki, sai Wiccacon kirkko keskeisen
aseman. Sinne saapuivat uudisasukkaat läheltä ja kaukaa
jumalanpalveluksiin. Samalla matkallaan etäisimmät ajoivat tärkeimmät
kaupunkiasiansakin.
Pastori Rudmanin saavuttua Philadelphiaan ja hänen saarnattuaan
Wiccacon vanhassa kirkossa muutamia kertoja alkoi se tuntua ahtaalta
eikä muutenkaan enää voinut täyttää kasvaneen seurakunnan tarpeita.
Syntyi kysymys uuden, tilavamman ja ajanmukaisemman kirkon
rakentamisesta. Seurakunnalla oli rakennusrahastossa neljänsadan
punnan säästö. Kirkon paikasta syntyi kuitenkin vakavia
erimielisyyksiä, mitkä ehkäisivät rakentamista noin vuoden aikaa.
Alempana jokivarrella asuvat seurakuntalaiset pyysivät uuden kirkon
rakentamista Passayungiin, jossa seurakunnalla oli maata ja pappila.
Kaupunkilaiset ja Schuylkillin varrella asuvat vaativat kirkon
rakennettavaksi entisen kirkon viereen, siis vanhalle paikalle, sillä
siellä se kaupungin kasvaessa tulisi olemaan aina edullisimmalla
paikalla. Uplandin, Finlandin ja Racoonin asukkaat keräsivät
viisikymmentäkolme nimeä, jotka tahtoivat uuden kirkon rakennettavaksi
Tinicum-saarelle. Asian ratkaisemiseksi täytyi ryhtyä sovitteluun, ja
pyydettiin kuvernööri Markhamia siinä antamaan arvokasta neuvoaan ja
apuaan. Vihdoin päästiin yksimielisyyteen siitä, että kirkko
rakennettaisiin entisen viereen, johon hankittaisiin yksi eekkeri
lisää maata. Se saatiin lahjaksi Sven Svenssonilta.
Rakennustyöhön ryhdyttiin 1699, ja valmistui kirkko verrattain pian.
Kooltaan on se saman kokoinen kuin Kristiinankin uusi kirkko, mutta
rakennusaineena käytettiin tiiliä. Tavallaan tämä on myöskin
ristikirkko, jota kaunistaa tasasuhtaisen korkea torni. Ensimäisenä
kolminaisuuden sunnuntaina 1700 vihittiin tämä siirtokunnan kaunein
kirkko pyhään tarkoitukseensa ja sai nimekseen “Gloria Dei kirkko”.
Toistasataa vuotta säilyi tämä kirkko luterilaisten rakkaana
kokouspaikkana Philadelphiassa. Tällä ajalla hoitivat seurakuntaa
seuraavat Ruotsista tulleet papit: Anders Rudman, Jonas Lindeman,
Gabriel Falk, Johan Nylander, Gabriel Nesman, Olof Parlin, Carl
Wrangel, Anders Cores, Matias Hultzen ja Michael Collin, joka kuoli
1831 ja oli viimeinen luterilainen opettaja Wiccacon seurakunnassa.
Hänen jälkeensä hoitivat seurakuntaa jonkun aikaa episkopaalipapit, ja
seurauksena oli se, että niin seurakunta kuin kirkkokin joutuivat
mainitun kirkkokunnan huostaan.
Gloria Dei kirkko eli “Old Swedish Church”, joksi sitä myöskin
kutsutaan, luetaan nykyään Philadelphian kaupungin vanhimpien ja
muistorikkaimpien rakennusten joukkoon. Kirkko on kaikin puolin
hyvässä kunnossa ja siinä pidetään säännöllisiä jumalanpalveluksia.