Delawaren siirtokunnan jouduttua ensin hollantilaisten ja sittemmin
englantilaisten hallintoon katkesi valtiollinen ja kansallinen yhteys
emämaan Ruotsin kanssa. Suomalaisten ja ruotsalaisten sekä kansallinen
että henkinen asema näytti toivottomalta, mutta luterilainen kirkko
rakensi sillan, jonka kautta henkinen yhteys säilyi siirtokunnan ja
kotimaan välillä parisen vuosisataa.
Siirtokunnassa oli kolme laajaa seurakunta-aluetta: Kristiina, Wiccaco
ja Racoon. Näitä seurakuntia hoiti pastori Laurentius Lock, ensin
yksinään, sittemmin hollantilaisen pastori Fabritiuksen kanssa.
Sattumalta matkusteli sihen aikaan Amerikassa siirtokunnan entisen
kuvernöörin sisarenpoika Anders Printz, käyden myöskin tervehtimässä
maanmiehiään Delawaressa. Palattuaan takaisin Ruotsiin valitteli hän
siirtokunnan hengellistä tilaa ystävälleen Göteborgin postimestarille
Johan Thelinille. Tämä hurskas ja kansalaistensa henkistä puutetta
säälivä mies kirjoitti asiasta Ruotsin silloiselle kuninkaalle.
Jonkun ajan kuluttua antoi kuningas postimestari Thelinille kehotuksen
kirjoittaa Delawaren siirtokunnassa asuville ruotsalaisille ja
suomalaisille, tiedustaen, kuinka monta opettajaa siellä
tarvittaisiin, mitä uskonnollisia kirjoja ja kuinka paljo niitä tulisi
lähettää. Viipymättä kirjoitti Thelin Amerikassa asuville
maanmiehilleen kirjeen, joka saapui perille 1693. Siirtokunnassa
syntyi yleinen riemu, ja asian johdosta pidetyt kokoukset muistuttivat
juhlapäiviä. Samalla kun merkittiin perheissä tarvittavat kirjat,
samalla laskettiin henkilölukukin ja tehtiin luettelo asukkaista.
Siirtokunnan tarpeet esitettiin pitkässä C. C. Springerin taidokkaasti
laatimassa kirjeessä, joka oli päivätty 31 p. toukok. 1693.
Luterilainen kirkko oli heille rakas, ja mielellään kokoontuivat he
kirkkoihinsa ja perhehartaushetkiin, mutta opettajista oli puute.
Sittenkuin siirtokunta oli menettänyt itsehallintonsa, oli heidän
keskuuteensa jäänyt ainoastaan yksi kotimainen opettaja, pastori
Laurentius Lock, joka kuolemaansa saakka 1688 oli hoitanut laajaa
aluetta. Hänen jälkeensä oli heille kirkollista palvelusta tehnyt
hollantilainen pastori Fabritius, joka myöskin nyt oli jo vanha ja
sokea. Seurakuntain harras pyyntö olisi, että Ruotsista lähetettäisiin
kaksi sellaista opettajaa, jotka saarnaamisen ja opettamisen ohella
kykenisivät torjumaan heidän keskuuteensa leveneviä harhaoppeja.
Seurakunnat sitoutuivat maksamaan opettajilleen palkan, mutta
kyytikustannukset pyydettiin Ruotsin hallituksen suorittamaan.
Edelleen lausuivat he toivomuksensa saada seuraavan määrän
ruotsinkielisiä kirjoja: kaksitoista Raamattua, kolme saarnakirjaa,
neljäkymmentäkaksi virsikirjaa, sata rukouskirjaa, kaksisataa aapista,
kaksisataa katekismusta y. m. Suomenkielisiä kirjoja ei tarvitsisi
lähettää, sillä kaikki osasivat ruotsia.
Kirjeen allekirjoittajina olivat seuraavat: Erick Cock, Peter
Gunnarson Rambo, Michael Laickan (Laikkonen), Peter Cock, Carl
Gustafsson, Arick Molica (Molikka), Sven Svansson, Anders Vieler,
Anders Bonie, Otto Ernest Cock, Hans Laikan (Laikkonen), Casper Fisk,
Anders Bengtsson, Lars Bure, Hans Georgen, Capt. Lars Cock, Gunnard
Rambo, Israel Helm, Johan Hoppman, Bror Hinnike (Hinnikka), Morten
Mortensson, Jerta Ferding, Jasper Walraven, Peter Johnsson, Johan
Stille, Morten Mortensson jr., Hans Nilsson, Otto Thompson, Peter
Matsson ja Carl C. Springer. Kirjettä lähetettiin kaksi kappaletta
Ruotsiin, toinen englantilaisessa, toinen hollantilaisessa laivassa,
ja saapuivat molemmat perille.
Postimestari Thelin lähetti siirtokunnasta saapuneen kirjeen
viipymättä kuninkaalle ja Ruotsin hallitusneuvostolle. Kului kuitenkin
pari vuotta, ennenkuin Delawaressa asuvien anomus otettiin
käsiteltäväksi hallitusneuvostossa ja valtiopäivilläkin. Kaikkialla
kannatettiin siirtolaisten avustamista opettajien ja tarpeellisten
kirjojen hankkimisessa. Vieläpä ryhtyi hallitus sellaisiin
toimenpiteisiin, että kirjat hankittaisiin osaksi valtion varoilla,
osaksi lahjoina ja ne kaikki sittemmin jaettaisiin lahjaksi
siirtokunnassa asuville perheille.
Upsalan arkkipiispa Svebelius velvoitettiin konsistorinsa avulla
hankkimaan Delawareen kaksi sellaiseen toimeen sopivaa pappismiestä,
joiden kyydin suorittaisi valtio, vieläpä heitä erityisemmin
palkitseisikin sen lisäksi, mitä he tulisivat saamaan seurakunniltaan
Amerikassa. Upsalan tuomiokapituli valitsi siirtolaispapeiksi Anders
Rudmanin ja Erick Björkin, jotka kumpainenkin olivat lahjakkaita ja
oppineita nuoria pappismiehiä. Hallitus vielä näitten lisäksi valitsi
kolmannenkin opettajan, pastori Jonas Aurenin, jonka tuli matkustaa
Delawareen ikäänkuin tarkastusmatkalle ja palata mahdollisimman pian
takaisin esittelemään hallitukselle siirtokunnan sisäistä elämää ja
mahdollisia tarpeita.
Matkalle läksivät kaikki kolme 1697, mukanaan runsas varasto kirjoja.
Matka suoritettiin englantilaisilla laivoilla, ja saapuivat he samana
vuonna Philadelphiaan. Saavuttuaan Amerikaan jakoivat he työnsä sillä
tavalla, että pastori Björkin hoitoon tulivat Kristiinan sekä Crane
Hookin seurakunnat ja saarnapaikat, pastori Rudmanin hoitoon Wiccacon
eli Philadelphian seurakunta, Uplandin, Tinicumin ja Finlandin
saarnapaikat sekä pastori Aurenin hoitoon syrjäalueet Elk-joella,
Racoonissa, Molikkamäellä y. m. Hedelmällinen oli se työ, mitä nämä
uskolliset opettajat, varsinkin Björk ja Rudman, tekivät Delawaren
siirtokunnassa.