Siirtokunta-aatteen herättäjänä Ruotsissa on pidettävä hollantilaista
_Willem Usselinxia_. Hän oli aikakautensa merkillisimpiä miehiä.
Antverpenissä syntyneenä sai hän sikäläisissä kouluissa verrattain
hyvän kasvatuksen. Aika oli seikkailujen ja merenkulun lupaava aika.
Niinpä alotti Usselinx verrattain nuorena merenkulkunsa ja
ulkomaamatkansa. Useat vuodet purjehti hän Espanjan ja Portugalin
vesillä, kävi Azorein saarilla y. m., palaten monivuotisilta
matkoiltaan varakkaana miehenä. Nyt alkoi hän suunnitella suurenmoisia
kauppayhtiöitä ja siirtokuntain perustamista merentakaisiin maihin.
Näissä puuhissa kulutti hän miehuutensa parhaat päivät, matkustellen
valtakunnasta toiseen, hovista hoviin ja kaupungista kaupunkiin,
selvitellen suunnitelmiaan ja kauppayhtiöitä perustellen. Isänmaalleen
Hollannille oli hän tehnyt suuren palveluksen perustamalla
Länsi-Indian kauppaseuran joka myöhemmin harjoitti verrattain laajaa
siirtomaatavarakauppaa kautta maailman ja laski perustuksen monelle
hollantilaiselle siirtolalle ennestään asumattomissa maissa. Kun
Usselinx ei mielestään saanut riittävää palkkiota tästä työstään,
lähti hän vääryyttä kärsineen tyytymättömyys sydämessä pois
kiittämättömästä isänmaastaan.
Tänä aikana oli Ruotsi suoriutunut onnellisesti taisteluistaan
Puolassa ja Venäjällä. Sen nuori sankarikuningas Kustaa II Aadolf
osasi rauhantoimillakin kohottaa valtakuntansa arvoa. Willem Usselinx
päätti esittää tälle valtioviisaalle hallitsijalle suuret
suunnitelmansa niistä mahdollisuuksista, joita Ruotsilla oli perustaa
siirtokunta ja laajentaa kauppaansa valtamerentakaisiin maihin. Vuonna
1624 tapahtui Göteborgissa tämä esittely Ruotsin hallitsijalle ja
valtakunnan hallintomiehille. Usselinx ei suinkaan jättänyt
huomauttamatta sitä seikkaa, että siirtokunnat ja niiden kauppa olivat
rikastuttaneet tuntuvasti Espanjaa, Portugalia ja Hollantia. Hän
esitti suuren “Etelän kauppayhtiön” muodostamista Ruotsin
siirtomaakaupan ja siirtolaisuuden kehittämiseksi. Usselinx määritteli
37 eri pykälässä mainitun kauppaseuran tarkoituksen, oikeudet ja
toivotut edut. Mainittakoon tässä muutamia pääkohtia näistä
säännöistä: Etelän kauppayhtiö välittää liikettä yleensä kaikkiin
maihin, mutta etupäässä kuitenkin merentakaisiin maihin. Se perustaa
siirtokuntia ja kauppa-asemia Aasiaan, Afrikaan, Amerikaan ja
Malagiaan tarkoituksella lisätä sen kautta Ruotsin kauppaa ja
varallisuutta sekä samalla levittää kristinuskoa ja sivistystä
pakanamaihin. Yhtiötä tulee hallitsemaan Ruotsin hallituksen valvonnan
alainen johtokunta. Hallitus tulee saamaan 4 % kaikesta vienti- ja
tuontitavarasta, viidennen osan kaikista kaivantotuotteista ja
kymmenennen osan siirtokunnissa korjattavista maanviljelystuotteista.
Yhtiöllä puolestaan tulee olemaan oikeus Ruotsin hallituksen avulla
rakentaa linnoituksia ja pitää sotaväkeä siirtokuntain ja
kauppa-asemain suojelemiseksi, nimittää siirtomaihin kuvernöörejä,
asetella oikeusistuimia ja säätää paikallisia lakeja, sovitella ja
ratkaista sellaiset asiat, jotka koskevat siirtokunnan suhteita
alkuasukkaisiin, tehdä sopimuksia muittenkin hallitusten kanssa, jopa
lupa aseelliseenkin puolustukseen, mikäli se koskee siirtokuntain ja
kauppa-asemain turvallisuutta, mutta ei sodan julistamiseen eikä
hyökkäyksien toimeenpanoon toisiin siirtokuntiin.
Näillä perusteilla muodostetun suuren kauppayhtiön, joka parhaastaan
tunnetaan “Etelän yhtiön” nimellä, säännöt vahvisti kuningas Kustaa
Aadolf vuonna 1626. Tarvittavan pääoman kokoonsaamiseksi myötiin
osakkeita, joita kilvan ostelivat Ruotsin ja Suomen rikkaat miehet.
Kuningas merkitsi 450 000 taalarin (Saksan taalarin) arvosta
osakkeita, pappissääty 100 000 taalarin osakkeet. Yksityisistä
mainittakoon valtiokansleri Oxenstjerna, joka merkitsi 12 000 taalaria
ja monet muut aatelismiehet: Hornit, Flemingit, Skytte, Baner, Wrangel
y. m., joista mikä merkitsi yhden tuhannen, mikä kymmenen tuhannenkin
taalarin arvosta näitä kauppayhtiön osakkeita.
Varustettuna Ruotsin hallituksen suosituskirjeellä matkusteli Usselinx
sitten yhtiön asiamiehenä, etsien kauppaseuran osakkaiksi haluavia,
Itämeren maakunnissa ja Suomessakin. Hän kävi Riiassa, Räävelissä,
Narvassa, Viipurissa, Porvoossa, Helsingissä ja Turussa. Itämeren
maakunnissa merkittiin osakkeita 50 000, Suomessa 25 000 taalarin
arvosta.
Etelän kauppayhtiön alku oli näin ollen hyvin lupaava, joten oli syytä
odottaa sen saavan aikaan jotakin siirtomaaliikkeen alalla.
Valitettava tosiasia kuitenkin oli, että yhtiöltä puuttui kokeneita
johtajia, eikä arvoisa johtokuntakaan käsittänyt liikeasioita tavalla,
millä olisi pitänyt. Juuri johtokunnan jäsenet olivat syylliset siihen
erehdykseen, että ryhdyttiin kaikenlaisiin kokeiluihin, kuten
perustamaan laivaveistämö sekä lasi- ja köysitehdas y. m. vähemmän
kannattavia liikeyrityksiä. Yhtiön varat hupenivat näissä puuhissa, ja
sen alkuperäinen tarkoitus, Ruotsin kaupan laajentaminen
merentakaisiin maihin, lyötiin laimin. Usselinx puolestaan koetti
tehdä parhaansa alkuperäisen asian hyväksi, mutta huomattuaan yhtiötä
johdettavan harhaan, erkani hän toimestaan, lähteäkseen Saksaan y. m.
uusia kauppayhtiöitä suunnittelemaan.
Etelän kauppayhtiön huonoa tilaa koetettiin korjata muuttamalla nimeä,
vaihtamalla johtokuntaa sekä keräämällä uusia varoja.
Kolmikymmenvuotinen sota keskeytti kuitenkin kaikki sellaiset puuhat
kuin siirtokunnan perustamiset ja kaupan laajennukset. Kuningas Kustaa
Aadolf läksi 1630 Saksaan avustamaan sikäläisiä protestantteja heidän
taistelussaan uskonvapauden puolesta. Vähän myöhemmin läksi sinne
myöskin valtiokansleri Oxenstjerna.