Sulhasmiehenä.
Ensimmäiseksi arvelin lähteä sepän oppiin, kun ennestään osasin takoa
kaikkia kaluja, vaan terän teko oli satunnaista. Lähitienoissa asui
hyväksi tunnettu teräseppä, ja minä sain eräältä isännältä 20 markkaa
velkaa oppirahoiksi. Lähdin tuumaan sen sepän kanssa. Hetihän
köyhänlainen mies taipui kaksikymmen-markkaseen, ja mitäs muuta kuin
tuumasta toimeen. Huomenna ruvettiin peliin.
Heti seppä huomasi, että minusta on apua työssä, niin katsoi parhaaksi
opettaa ensiksi viinan juontiin, sen sijaan kuin olisi pitänyt näyttää
miten teräkalut valmistetaan. Siten olisin tullut viipymään enempi
aikaa hänen seurassaan takomassa hänelle terättömiä kaluja. Vaan viinan
juonti-opetus ei tahtonut mennä päähäni hänen suureksi harmikseen.
Siinä oli pahinna vikana se, kun luulin, että se kotimieheni toivoo
sitä oppia kaikkein vähimmin.
Teräkaluja valmistaessa seppä ei minua neuvonut ollenkaan, että mikä
tässä on konstina. Mutta kun minä jo ennen olin tehnyt kaikkia kaluja
ja kun siinä ei ollut mitään ylenluonnollista, kaikki oli vain siinä
ihmisen vallassa, niin ne muutamat minulta puuttuvat temput huomasin
kun syrjäsilmällä katsoin hänen tekoaan. Olin kumminkin lopuksi pari
kuukautta hänen mukanaan.