»tosi on kuin sanotaan, että ei se näe, joka naipi, eikä usko vaikka
kontitaan. Vaan koetahan mies, kyllä vielä jalo tapansa näyttää. Niin
sanoi ennen vanhat, että ei näkö työtä tee, eikä kauni kaskia rovitse.
Eikä ne sanat mene pateetta nytkään vielä. Se on vaan synnin ja lihan
pahain himojen syöttämistä perustua kauneuden päälle sinä aikana. Siitä
kevytmielisyydestä on ollut usein surkea seuraus, ja siitä olen varma,
että vaivasen kuppikumppani on Harjulan Mari, saakoonpa hänet kuka
hyvänsä. Vaikka on hänen vanhempansa niin hartaat uskovaiset, niin
yhtäkaikki on hän aivan suruton raiska ja korea kuin riikinkukko.
Semmoinen naiminen tulee aivan perkeleen mielen jälkeen eikä Jumalan,
ja silloin siinä ei ole siunausta. Silloin se alkaa surkea katsoa
silmästä sisään. Eikähän ole pakosta aivan tapposen tahallaan heittäytä
Jumalan vihan alle. Vapahtaja sanookin, että joka ei minun kanssani
kokoa hän hajottaa. Ja nyt minä hyvässä ystävyydessä sanon, että nyt
olisi paras, että rupeaisit ajattelemaan kohtaloasi ja antaisit
vanhempien ihmisten neuvoa itseäsi ja antaisit vanhempiesi valita
itsellesi kumppanin, joka olisi Jumalalle otollinen ja itsellesi
hyödyllinen. Silloin et pahentaisi vanhempain mieltä, etkä tulisi
rikkomaan neljättä käskyä, josta Jumala uhkaa rangaista kaikkia, jotka
sen ylitse kulkevat. Sillä tavalla pysyisi hyvä sopu, rauha, rakkaus
talossa, ja mikä on kauniimpaa!» saarnaeli vieras hartaasti ja
lopetettuaan huokasi, syvään puhalti kuin palkeesta.