»rohkeus ei ole vika, vaan se on tapa. Oraasta se touko tutaan. Kyllä
sen näkee että kaimasta tulee mies. Kunhan joutuu viidesti
viisitalviaaksi, niin ei ole kutaleilla asiaa sen nokan alle sateen
pitoon.»
Vaan äitini, joka oli melkein toivoton minun oikeamisestani ihmiseksi,
alkoi vaikeroiden selvittää minun puoliani vieraille:
»Ei se olisi tyhmä Tapani, vaan se on niin tuiki tottelematon ja
äikkäpäinen, että se ei taivu hyvällä eikä pahalla. Ei sitä vailla,
että sitä ei ole kuritettu, vaan siitä ei ole apua. Se on niin
pahankurinen ollut aivan pienestä lähtein näitten toistenkin sikiäin
kanssa, että on kynsiä niiltä silmät pois. Ja sitä on kuritettu
kurittamallakin, vaan sille ei ole tehoa. Sanotaan, että nuijien
pojasta pahasta, vaan aivan pahasta ei nuijienkaan. Mutta täytyyhän
sitä kuitenkin koettaa minkä voipi. Raamattuhan sanoo, että joka vitsaa
säästää, se vihaa lastaan. Siitähän ei ole Jumalan edessä vastuuta, kun
koettaa ohjata ihmisten polulle hyvällä ja pahalla minkä vaan voipi. Ja
sanotaanpa niinkin, että silloin vitsa pitää vääntää kun vääntyy. Ja
yrittänyttä ei laiteta», puhua laapotteli äiti ja huokaili vahvasti.