Äiti MARGUERITE, sisar MARTHE, sisar CLAIRE, Sisaria.
SISAR MARTHE, äiti Margueritelle.
Claire-sisar kaksi kertaa peilin edessä koitti
mitenkä hattu pukee...
ÄITI MARGUERITE, sisar Clairelle.
Niinkö kiusaus voitti!
SISAR CLAIRE.
Vaan sisar Marthe kun tänään leivoksia täytti,
niin söi hän luumun...
ÄITI MARGUERITE, sisar Marthelle.
Synti valtaansa taas näytti!
SISAR CLAIRE.
Vain lyhyt silmäys!
SISAR MARTHE.
Vain pieni luumu!
ÄITI MARGUERITE, ankarasti.
Niin,...
tän Cyranolle kerron, kun hän tänne tänään
taas tulee.
SISAR CLAIRE, pelästyneenä.
Ei! Hän siitä uusiin ilveisiin
saa aiheen...
SISAR MARTHE.
Niin, on siitä muka tietävänään,
ett' oomme koketteja...
SISAR CLAIRE.
Herkuttelijoita!
ÄITI MARGUERITE, nauraen.
Ja ettei kiltteydessä teitä kukaan voita!
SISAR CLAIRE.
On kymmennä jo vuonna -- eikö totta? -- aina
hän tullut käymään täällä joka lauantaina.
ÄITI MARGUERITE.
Jo kauemmankin aikaa. Siitä saakka, kuin
serkkunsa, tänne luostariimme piiloutuin,
maailman melun jätti, jätti kodin, suvun,
ja nunnain valkopukuin joukkoon murhepuvun
toi mustan, -- siitä saakka hän on käynyt täällä
-- kuin suuri musta lintu valkoisien luona --
jo kaikkiansa neljänätoista vuonna!
SISAR MARTHE.
Kun hän on täällä, silloin iloisella päällä
on hetken myös Roxane -- hän tietää murheen poistaa.
KAIKKI SISARET.
Hän on niin reima! -- Nerous silmistänsä loistaa! --
Hän kiusottaa! -- Mut on myös aihe hauskuuteemme!
Hän hyvä on! -- Me hälle parhaan tortun teemme!
SISAR MARTHE.
Vaan hän ei varmaan ole oikein uskovainen!
SISAR CLAIRE.
Me hänet käännytämme!
KAIKKI SISARET.
Niin! Niin!
ÄITI MARGUERITE, Marthelle.
Lapsukainen,
sua kiellän -- teitä muita myöskin: sitä ette
saa tehdä. Rauhaansa te sillä häiritsette!
Ehk' ei hän sitten tänne tulis -- ajatelkaa!
SISAR MARTHE.
Vaan... Jumala...!
ÄITI MARGUERITE.
Niin, Hänen edessänsä velkaa
on jokainen. Hän tuntee kaikki.
SISAR MARTHE.
Kyllä, mutta...
kun lauantaisin tapaan tällä Cyranon,
hän sanoo: "eilen taas ma lihaa syönyt oon".
ÄITI MARGUERITE.
Vai niin... ja sittenkään niin paljon paastonnutta
ei monta lie! Hän täällä viimeks ollessaan
ei ollut kahteen päivään syönyt palaakaan!
SISAR MARTHE.
Ah...?
ÄITI MARGUERITE.
Hän on köyhä.
SISAR MARTHE.
Niinkö?
ÄITI MARGUERITE.
Niin, monsieur le Bret
sen kertoi.
SISAR MARTHE.
Varmaanpa hän sitten auttanee
myös ystäväänsä!
ÄITI MARGUERITE.
Ei, sit' ei hän silti tee,
ei uskalla, se loukkais Cyranota kovin!
Taustalla näkyy Roxane puettuna mustiin, lesken hunnussa
ja suruharsoissa; de Guiche komeaan hovipukuun puettuna seuraa
häntä. He kävelevät hyvin hitaasti. Äiti Marguerite nousee
seisomaan.
Vaan tuolta joku saapuu tänne nyt -- ma kuulen.
Ah, näenkin: madame Madleine... ja sitten vielä
jokunen vieras... ovat tuolla puiston tiellä
he tulossa...
SISAR MARTHE, hiljaa sisar Clairelle.
Grammontin herttua?!
SISAR CLAIRE, katsoen.
Niin luulen!
SISAR MARTHE.
On kuukausia siitä kun hän täällä kävi!
SISARET.
Häll' ei oo aikaa. -- Niin -- se menee töissä hovin...
Ja sodan...
SISAR CLAIRE.
Maiset työt ne häntä pidättävi!
ÄITI MARGUERITE.
No tulkaa!
Sisaret poistuvat. De Guiche ja Roxane tulevat ääneti ja
pysähtyvät ompelukehyksen lähelle. Hetkisen äänettömyys.