Samat, paitsi DE GUICHE.
CHRISTIAN, pyytäen.
Oi, Roxane, mua kuule, sun...
ROXANE.
En!
I SOTURI, toisille.
Hei, hän jää!
II SOTURI.
Hän jää!
III SOTURI.
Ei väisty vaaran tieltä!
KAIKKI, malttamattomina, tuuppien toisiaan, siistiytyen.
Mun saippuani! -- Kampa! -- Säärystintä on
mun korjattava: neula missä! -- Mahdoton
on löytää peiliä! -- On kalvostimes tässä! --
Ma nauhaa tarvitsen! -- Ja minä partaveistä!
ROXANE, Cyranolle, joka yhä pyytää häntä poistumaan.
En aio poistua, vaan paikallani seistä!
CARBON, joka samaten kuin toiset on kiristänyt vyötään, harjannut
pukuaan ja lakkiaan, korjannut lakkinsa sulkaa, vetänyt päälleen
kalvostimet, lähestyy Roxanea ja sanoo kohteliaasti.
Kun kerran, hyvä rouva, ootte näkemässä
kun soturini käyvät kuoloon, sallisitte
mun ehkä esitellä joitakuita heistä!
Parooni Peyrescous de Colignac! Ja sitte:
parooni Casterac de Cahuzac! Ja tässä:
de Malgoyre Estressac Lésbas d'Escarabiot! --
Parooni, tulkaa tänne! Parooni Hillot
de Blagnac-Salechan! De Crabioules-Juzet!
ROXANE.
Niin paljon nimiä!
PAROONI HILLOT.
Niin, kai ne riittänee!
CARBON, Roxanelle.
Avatkaa käsi, jossa nenäliina teill' on!
ROXANE, avaa kätensä ja nenäliina putoaa maahan.
Vaan miksi?
Koko komppania tekee liikkeen nostaakseen nenäliinan maasta.
CARBON, ottaa sen kiireesti.
Liputta me oltiin tähän asti.
Vaan nyt kun saimme tän, nyt lippu myöskin meill' on!
Se taistoon käytäessä liehuu kauneimmasti.
ROXANE, nauraen.
Se hiukan pieni on.
CARBON, kiinnittäen nenäliinan hilparinsa päähän.
Vaan pitsiä!
SOTURI, toisille.
Nyt vois
vaikk' kuolla, kun nuo ihmeen kauniit kasvot näki,
jos vatsan täytteenä ees pähkinäkään ois!
CARBON, joka kuulee tämän, harmistuen.
Hyi! Hieno nainen tääll' on, moinen puhe pois!
ROXANE.
Tää ilma hiukaisee; on mulla itselläki
jo nälkä: lintua ja leivoksia, voita,
ja viiniä, ma pyydän!
Hämmästystä.
ERÄS SOTURI.
Kaikkiako noita?
TOINEN SOTURI.
Niin, Luojan tähden, mistä ottaa!?
ROXANE, levollisesti.
Vaunuistani!
KAIKKI.
Mi -- mitä!
ROXANE.
Katsokaapas hiukan kuskiani!
Hän viinit, paistit, keitot eväiksemme pani
on vaunuissani kaikki valmihina aivan,
jos nähdä tahdotte vain palottelun vaivan!
SOTURIT, tunkeillen vaunujen ympäri.
Ragueneau!
Huudahduksia:
Oh! oh!
ROXANE, seuraten heitä katseillaan.
Mies parat!
CYRANO, suudellen Roxanea kädelle.
Hyvä haltiamme!
RAGUENEAU, nousee seisomaan istuimelle; kuten markkina-ilveilijä.
Niin, hyvät herrat...
Innostusta.
SOTURIT.
Hyvä! Hyvä!
RAGUENEAU.
Vaunuissamme
espanjalaiset näki kauneutta ja suloa,
ei muuta -- niin he auttoi muonavarain tuloa!
Kättentaputusta.
CYRANO, hiljaa Christianille.
Christian...
RAGUENEAU.
On heillä kovin herkkä kaunoaisti,
sit' ilahduttaa lintu, vaan ei...
Ottaa kuskipenkin laatikosta linnun, nostaa sitä.
... linnunpaisti!
Kättentaputusta, lintu kulkee kädestä käteen.
CYRANO, hiljaa Christianille.
Vain sana...
RAGUENEAU.
Venus heidät lumos katseellansa,
niin että Diana sai salaa, tullessansa,
tän kauriin tuoda!
Näyttää kauriin lapaa. Ihastusta. Ragueneau panee
paistin käsiin, joita ojennetaan esiin.
CYRANO, hiljaa Christianille.
Kanssas puhua nyt saahan!?
ROXANE, sotureille, joilla on kädet täynnä ruokatavaroita.
Niin, olkaa hyvät vain ja pankaa kaikki maahan!
"Kattaa pöydän" ruoholle kahden vaunujen takana istuneen, koko
ajan järkähtämättömän vakavana pysyvän lakeijan avulla. Lausuu
Christianille, juuri kun Cyrano on viemässä häntä syrjään.
No, auta sinäkin!
Christian rupeaa auttamaan. Cyrano liikehtii levottomasti.
RAGUENEAU.
Kas, täss' on kalkkunaa!
I SOTURI, tulee kantaen raskasta lihapalaa.
No, hitto, tarvittu ei jättää maailmaa
nyt aito syömingeittä!
Huomaa Roxanen, nopeasti.
Hm... Hm... Anteeks suokaa.
On hauska että vielä kerran saimme ruokaa.
RAGUENEAU, heittäen alas istuinpatjat.
Hei, pojat, patjat ovat täynnä peltopyytä!
Melua. Patjat tyhjennetään. Naurua. Iloa.
III SOTURI.
Hiis vieköön!
RAGUENEAU, ojentaen punaviinipulloja.
Täss' on aito rubiini, ja tää...
Antaa valkoviinipullon.
... on topaasi!
ROXANE, heittäen pöytäliinan Cyranon kasvoille.
Te, serkku, heti rientäkää
tää liina levittämään! Luulen, että syytä
on kiiruhtaa!
RAGUENEAU, heiluttaen irrotettua vaununlyhtyä.
On lyhdyt ruokasäilyjäni!
CYRANO, hiljaa Christianille, heidän asetellessaan yhdessä pöytäliinaa.
Sun kanssas haastella ma tahdon, ystäväni!...
RAGUENEAU, yhä riemastuneemmin.
Tää piiskanvarsi, tää on -- nähkääs! -- makkaraa!
ROXANE, kaataen viiniä, tarjoten.
Kun kohta kuljemme me kohti kuolemaa,
niin tarvis muit' ei muistaa. Kaikki Gaskonjalle!
De Guiche jos saapuu, hän ei meiltä mitään saa.
Kulkee yhden luota toisen luo.
No, nyt on aika syödä! Herrat, atrialle! --
Ja juokaa myöskin! -- Miksi itkette?
I SOTURI.
Tää... liian...
on hyvää.
ROXANE, Carbon de Castel-Jaloux'lle.
Kapteeni! Toin teille tämän siian!
Puuhaa emäntänä.
Täss' olis veitsi! -- Leipää! -- Lautasenne! -- Alkaa
on aika teidänkin! -- No, kalaa! -- Linnun jalkaa! --
Ja viiniä!
CYRANO, seuraa Roxanea, kädet täynnä lautasia, ja auttaa tarjoilemaan.
Mä häntä jumaloin!
ROXANE, mennen Christiania kohden.
Ja sulle?
CHRISTIAN.
Ei mitään.
ROXANE.
Pieni leivos! Tee se ilo mulle!
CHRISTIAN, koettaen pidättää Roxanea.
Roxane, sa miksi tulit tänne?
ROXANE.
Tunnon ääni
mun tulla käski. Myöskin toista käskijääni
ma tottelin. Vaan... hst... ma sitten puhun siitä.
LE BRET, joka oli mennyt taustalle, antaakseen keihäänsä kärjessä
leivän vallilla olevalle vartialle.
De Guiche!
CYRANO.
Pois ruoat, juomat, vadit, kulhot! Niitä
ei näyttää saa! Ja olkaa niinkuin kaikki täällä
ois ennallaan...
Ragueneaulle.
Ragueneau, saat kuskipenkin päällä
taas hetken istua!
No, kaikki kai on poissa?
Kaikki piilotetaan hetkessä teltteihin, vaatteitten,
takkien ja lakkien alle. -- De Guiche tulee äkkiä --
pysähtyy, nyrpistää nenäänsä. -- Hiljaisuus.