Samat, ROXANE.
DE GUICHE.
Kuninkaanko asioilla?
ROXANE.
Voin
niin sanoa: on Amor kuninkaani nyt!
CYRANO.
Ah! Taivas!
CHRISTIAN, kiirehtien Roxanen luokse.
Sinä!? Miksi?
ROXANE.
Kauan kestänyt
on piiritys.
CHRISTIAN.
Vaan miksi?...
ROXANE.
Sanon sitten!...
CYRANO, joka Roxanen äänen kuullessaan on jäänyt paikalleen kuin kiinni
naulattuna eikä ole uskaltanut kääntää häneen katsettaan.
Vielä
mä hänet nähdä sainko!
DE GUICHE.
Täällä ette...
ROXANE, iloisesti.
Tiellä
oon ehkä!
DE GUICHE.
Ette suinkaan... Mutta vaara...
ROXANE.
Suokaa
siis anteeksi, jos jään! -- Mä pyydän: rumpu tuokaa!
Istuu rummulle, joka tuodaan.
Näin! Kiitos!
Nauraa.
Vaunujani ammuttiin, kun tänne
mä tulin.
Ylpeästi.
Muuan vahti.
Näyttää vaunujaan.
Eikö mielestänne
ne oo kuin kurpitsa! Ja kuski niinkuin rotta.
Ihan kuin tarinassa. Ihan! Eikö totta!?
Lähettää huulillaan suudelman Christianille.
Niin, hyvää päivää!
Katsellen kaikkia.
Miksi suruisia tälleen?
-- On tänne pitkä matka. --
Huomaa Cyranon.
Hauska nähdä jälleen!
CYRANO, lähestyen.
Vaan kuinka...?
ROXANE.
Löysin tänne? Niinkö? -- Ilman vaivaa.
Tää sota autioiksi kaikki seudut raivaa,
tienviitat selvät siin' on. -- Uskoa en vois
ma sodan kamaluutta, jollen nähnyt ois!
Jos kuningastanne näin, herrat, palvelette,
parempi palvella on -- sen te myöntänette! --
mun kuningastani...
CYRANO.
Vaan kuinka?... Millä tavoin...?
Tie eihän kaikkialla ole yhtä avoin!
ROXANE.
Ah, viholliset, niinkö? Heidän rintamansa
lävitse kuljin!
I SOTURI.
Kuulkaa! Totta tosiansa!
II SOTURI.
Te ootte leikkisä!
DE GUICHE.
Mä pyydän, kertokaa
mitenkä pääsitte!
LE BRET.
Se oli vaikeaa?!
ROXANE.
Ei kovin. Hidalgo jos kulkuani esti,
mä hälle hymyilin ja katsoin suloisesti
-- niin kauniisti kuin voin! -- Ja myöntää täytyy, että
he ritarillisia ovat. Estehettä
sain mennä eteenpäin.
CARBON.
Niin, kenpä vastustais,
kun moisen matkalipun nähdäksensä sais!
Vaan teiltä tiedusteltiin myöskin luultavasti,
mihinkä matkustitte?
ROXANE.
Kyllä. Useasti.
Ma vastasin: "Oon tiellä rakastajan luoksi!"
Upseeri silloin mua auttamahan juoksi,
ja juhlalliset oli eleet, kumarrukset,
kun kiinni painoi hän mun vaunujeni ukset,
ja käskevästi heti, kuten majesteetti,
hän seurueellaan mulle kunniata teetti,
ja kohta tapparat, jo laskeutuneet tanaan,
valmiina saattamaan mua maailmasta Manaan,
pois pantiin, ja kun taas sain kulkuani jatkaa,
niin kuulin: "Señorita, onnellista matkaa!"
ja nä'in sulkahattuin sirot, kauniit kaarrot.
CHRISTIAN.
Roxane...
ROXANE.
Suo anteeksi, vaan minä vältin saarrot
vain siten, että neidiks' annoin heidän luulla
ma itseäni. Jos he olis saaneet kuulla,
mä että miestäni näin etsin, niin ei kukaan
ois auttanut, ei mua ois tänne laskettukaan.
CHRISTIAN.
Vaan...
ROXANE.
Mitä?
DE GUICHE.
Parast' ois, jos poistuisitte!
ROXANE.
Minä!?
CYRANO.
Niin, pian.
LE BRET.
Aivan heti!
CHRISTIAN.
Heti!
ROXANE.
Kuinka!? Miksi?
CHRISTIAN, hädissään.
Nyt kohta...
CYRANO, samoin.
Tunnin päästä...
DE GUICHE, samoin.
Pikemminkin...
CARBON, samoin.
Siksi
ois...
LE BRET, samoin.
Niin, te voisitte...
ROXANE.
Mä jään. Te ihmisinä
ja sotilaina silti teette tehtävänne:
te taistelette!
KAIKKI.
Ei, ei! Menkää!
ROXANE, heittäytyen Christianin syliin.
Mielestänne
siis puolisoni kanss' ei lupa mull' ois kuolla!
CHRISTIAN.
Sun katsees loistaa!
ROXANE.
Arvaa miksi!
DE GUICHE, epätoivoissaan.
Kukaan puolla
ei päätöstänne. Tää on surman paikka.
Roxane katsoo kysyvästi.
CYRANO.
Niin,
me kreivin armosta nyt turmaan tuomittiin.
ROXANE, De Guichelle.
Te toivonette, että leskeksi mä jään!
DE GUICHE.
Ma vakuutan...
ROXANE.
Niin, niin! Ah, mitä mietinkään!
Ja muutoin, tiedättekö, mun on hauska!
CYRANO.
Voi
siis kaunis sinisukka urho olla!
ROXANE.
Elkää
sit' ihmetelkö! Ken on serkkunne, ei pelkää!
MUUAN SOTURI.
Me teitä puolustamme!
ROXANE, kiihtyen.
Uskon!
II SOTURI, innoissaan.
Mikä toi
tän ruusuin tuoksun!
ROXANE.
Mull' on hattu, joka kai
mua pukee taistelussa!
Katsoen De Guicheä.
Eikö kreivin -- vai?
niin, mitä arvelette? -- ois jo aika mennä pois.
Tääll' ehkä kuolon leikki pian alkaa vois!
DE GUICHE.
Oh, tuo on liikaa... Niin, ma menen, mutta kun
oon tarkastanut tykit, palaan tänne sieltä.
Kentiesi silloin ootte muuttanut jo mieltä!
ROXANE.
En! Turha luulla!
De Guiche menee.