CYRANO, CHRISTIAN, ROXANE, Munkki, RAGUENEAU.
MUNKKI.
Magdeleine Robinin talo tässä on, niin kuulin.
CYRANO.
Rolin te sanoittekin äsken; -- niin ma luulin.
MUNKKI.
Ei: _bin! B, i, n, bin!_
ROXANE, ilmestyy talonsa kynnykselle; häntä seuraa Ragueneau lyhtyä
kantaen sekä Christian.
Mit' on se?
MUNKKI.
Kirje.
CHRISTIAN.
Keltä?
MUNKKI.
No, onpahan tuo vain eräältä ylhäiseltä...
ROXANE, Christianille.
Se Guichelt' on!
CHRISTIAN.
Hän tohtii?...
MUNKKI, Roxanelle.
Varmaan joku pyhä
asia häll' on...
ROXANE, Christianille.
Oh! hän vaivaa mua yhä,
vaan kauaa ei.
Avaten kirjeen.
Sua lemmin. Jos hän...
Ragueneaun lyhdyn valossa hän lukee matalalla äänellä, syrjään.
"Neiti!
Soivat
jo rummut. Rykmenttini lähtee. Kaikki voivat
mun luulla lähteneen; vaan minä jään, en lähde,
te vaikka käskitte; jään hymyilynne tähden!
Nyt luostarissa oon, vaan luoksenne ma saavun.
Sen tiedon tuomaan sain ma tyhmän mustakaavun,
jok' ymmärrä ei mitään. Hälle lausukaa
vain, milloin ootte yksin, että tulla saa
hän, jolle anteeksi kai sydämenne soi
jo rohkeutensa, kun ei sotaan mennä voi
hän teitä tapaamatta. Kunnioittain"...
Munkille.
Tämä
on, pyhä isä, teillekin. Oh, kuulkaa nämä
... asiat pyhät...
Kaikki lähestyvät, hän lukee ääneen.
"Neiti!
Käsky kardinaalin
vaikk' olis raskaskin, ei jätä valtaa vaalin,
vaan sit' on toteltava. Sitä teille tuomaan
lähetin viisaan pyhän isän, jonka huomaan
voi salaisuuden jättää. Tahtoni on, että
hän kodissanne heti, ilman viivykettä
suo kirkon siunauksen...
Kääntää lehteä.
... teidän liitollenne
Christianin kanssa. Hänet määrään mieheksenne.
Hän teit' ei miellytä! Vaan sit' ei sovi näyttää.
Kentiesi onnellaan voi taivas liiton täyttää,
sit' toivokaa... ja olkaa vakuutettu aina,
ett' oomme armossa me... ja niin eespäin"...
MUNKKI, ilosta säteillen.
Paina
ei enää epäilys... Ja hetihän sen ties,
ett' asiata pyhää ajoi suuri mies!...
ROXANE, hiljaa Christianille.
No, osaanko ma lukea?...
CHRISTIAN.
Hm!
ROXANE, ääneen, teeskennellen epätoivoa.
Vaikeutta
on monta!...
MUNKKI, on suunnannut lyhdyn valon Cyranon kasvoihin.
Tekö ootte?...
CHRISTIAN.
Ei, vaan minä!
MUNKKI, valaisee lyhdyllään Christiania ja huomaa hänen kauneutensa;
kuin epäillen.
Mutta...
ROXANE, vilkkaasti.
Ah, jälkikirjoitus mun suokaa vielä lukea:
"Sadalla frangilla te voitte veljeskuntaa tukea!"
MUNKKI.
Oi, hänen ylhäisyyttään!!
Roxanelle.
Alistukaa!
ROXANE, kärsivän-alistuvaisesti.
Liene
ei muuta neuvoa!
Ragueneaun avatessa ovea munkille, jota Christian kehottaa
astumaan sisään, Roxane sanoo hiljaa Cyranolle.
Te, serkku, jääkää tänne.
De Guiche kun saapuu, pidättäkää täällä hän ne
minuutit...
CYRANO.
Ymmärrän!
Munkille.
Ei kauaa teiltä viene
kai vihkiminen?
MUNKKI.
Viisitoista minuuttia.
CYRANO, työntäen heitä taloa kohti.
No, menkää. Minä jään!
ROXANE.
Niin, mennään!
Christianille.
Tule pian.
Menevät.