CYRANO, LE BRET, Gaskonjalais-soturi, CHRISTIAN DE NEUVILLETTE.
ERÄS UPSEERI, istuu taustalla pöydän ääressä, lasi kädessä.
Cyrano!
Cyrano kääntyy.
Te kerrotteko?
CYRANO.
Kyllä.
Jatkaa hiljaa keskustelua Le Bret'n kanssa.
UPSEERI, nousee ja kävelee etualalle.
Hän kertoo taistelustaan. Hyvin opettavaa
se sille on...
Pysähtyy Christianin pöydän ääreen.
... ken vasta aakkosia tavaa!
CHRISTIAN, nostaen päätään.
Häh? Aakkosia?
II UPSEERI.
Pohjoisseudun raihnaiselle
alottelijalle!
CHRISTIAN.
Mi... mitä? Kuinka? Kelle?
I UPSEERI, pilkallisesti.
On hyvä teidän tietää: tääll' ei hymyilyllä,
ei liikkeell', eleellä saa erääst' asiasta
huomauttaa...
II UPSEERI.
Niinpä niin, ma sanon teille suoraan:
hirttäyneen talossa ei viittaustakaan nuoraan!
CHRISTIAN.
No, mikä asia se on?
II UPSEERI, pelottavalla äänellä.
Hst! Katsokaahan!
Koskettaa salaperäisesti kolme kertaa nenäänsä.
Te ymmärrättekö?
CHRISTIAN.
Se on...
III UPSEERI.
Hst! Sanomasta
ma varotan...
Näyttää Cyranota, joka juttelee taustalla Le Bret'n kanssa.
Tai muuten hänen kanssaan voitte
te saada tekemistä!
IV UPSEERI, joka, sill'aikaa kuin Christian oli edellisiin
kääntyneenä, on tullut istumaan hänen pöydälleen.
Kuoliaina maahan
äskettäin kaatui kaks, kun nenä-ääntä kuuli
hän heidän puheessaan ja pilkaksi sen luuli.
V UPSEERI, kumealla äänellä; -- ilmestyy pöydän alta,
johon on ryöminyt nelinkontin.
Niin, parhaaks ehkä tekin nyt jo arvioitte,
ettette sinnepäin tee pientä viittaustakaan!
VI UPSEERI, pannen kätensä hänen olkapäälleen.
Yks aivastus, yks ele liikaa on, sen takaan:
jos nenäliinan otan, kohta tuossa makaan!
Hiljaisuus. Kaikki hänen ympärillään, käsivarret ristissä
rinnalla, häntä katsellen. Hän nousee ja menee Carbem de
Castel-Jaloux'n luokse, joka keskustelee erään upseerin
kanssa eikä ole mitään kuulevinaan.
CHRISTIAN.
Mun kapteenini!
CARBON, kääntyen ja mitellen häntä katseillaan.
Herra?
CHRISTIAN.
Siltä hieman näyttää,
nää herrat että liian suurta suuta käyttää,
ja että etelässä...
CARBON.
Pohjoismaista verta
kun teiss' on, näyttäkää nyt uljuuttanne kerta!
Kääntää hänelle selkänsä.
CHRISTIAN.
Mä kiitän.
I UPSEERI, Cyranolle.
Kertoahan lupasitte.
KAIKKI.
Niin,
niin! Kertokaa!
CYRANO, astuen heitä kohden.
No, hyvä!
Kaikki siirtävät istuimiaan lähemmäksi, ryhmittyvät hänen
ympärillensä, kurottavat kaulojaan. Christian on asettunut
hajareisin eräälle tuolille.
Roskakansaa kohti
mä yksin lähdin. Kuu niin loistavana hohti,
se öisen seudun peitti kultasäteisiin.
Se välkkyi niinkuin kellon taulu. Silloin näen,
ett' on kuin kelloseppä saapuis kiirehtäen
ja tumman pilven käteens' ottain tahtois poistaa
pois pienimmätkin pilkut. Se ei voinut loistaa.
Kuin säkiss' olin. Oikein kulku teki tenää.
Vie hitto! Tuskin enää näki...
CHRISTIAN.
Omaa nenää.
Hiljaisuus. Kaikki nousevat hitaasti, katsovat Cyranota
kauhistuen. -- Cyrano on keskeyttänyt puheensa typertyneenä.
Odotusta.
CYRANO.
Ken on tuo mies?
ERÄS UPSEERI, hiljaisella äänellä.
Hän tänään kuuluu tulleen.
CYRANO, astuen askeleen Christiania kohti.
Vai
niin? Tänään?
CARBON, hiljaisella äänellä.
Nimeltään Christian de Neuvillette.
CYRANO, vilkkaasti; pysähtyen.
Ah, hyvä...
Hän kalpenee, punastuu, tekee jälleen liikkeen
hyökätäkseen Christianin kimppuun.
Minä...
Sitten hän hillitsee itsensä ja sanoo tukahdutetulla äänellä.
Hyvin hyvä...
Alkaa uudestaan kertoa.
Askelet...
Ääni raivoa väristen.
Niin, piru vieköön!
Jatkaa tavallisella äänellä. Kaikki ihmeissään;
istuutuvat jälleen toisiaan katsellen.
Sanoin: siinä pimeässä
ma saatoin aatella, ett' olin rientämässä
jotakin suurta herraa vastaan; että saisin
ma...
CHRISTIAN.
Pitkän nenän!
Kaikki nousevat, Christian heilutteleikse tuolillaan.
CYRANO, tukahtuvalla äänellä.
Kunnon vihamiehen. Tai
mä että rungon ynnä kuoren väliin taisin
nyt pistää...
CHRISTIAN.
Nenäni...
CYRANO, pyyhkien hikeä kasvoiltaan.
Ei! Miekkani! Niin sai
mun kuvittelu valtaansa! -- No, aattelin:
mies Gaskonjan käy aina eespäin kumminkin!
Ma kuljen, kunnes tunnen...
CHRISTIAN.
Nenäpiuvin!
CYRANO.
... että
ma olen...
CHRISTIAN.
Nenätysten!
CYRANO, hypähtäen Christiania kohti.
Tuhat pentelettä!
Kaikki kiiruhtavat katsomaan. Christianin luokse
saavuttuaan Cyrano hillitsee itsensä ja jatkaa.
... ma olen aivan liki sataa juopunutta,
ja tunnen viinan tuoksun...
CHRISTIAN.
Nenässäni!
CYRANO.
Mutta
kun eespäin ponnistan, pää painuneena, niin...
CHRISTIAN.
Vaan nenä pystyssä!
CYRANO, kalpeana; hymyillen.
... niin miekan iskemiin
heit' oitis sortuu kaksi. Pian kolmannenkin
ma kaadan. Silloin saan ma iskun: paf! Vaan senkin
ma torjun, vastaten...
CHRISTIAN.
Tshäh!
CYRANO, jyrkästi.
Tuhat tulimaista!
Pois kaikki!
I UPSEERI.
Tuoss' on jotain jalopeuranlaista!
CYRANO.
Pois! Haastella ma tahdon tämän miehen kanssa!
II UPSEERI.
Hiis vieköön! Hänestä hän tekee hakkelusta!
RAGUENEAU.
Mi... mitä!
II UPSEERI.
Munakkaaseen teille!
RAGUENEAU.
Tosiansa
ma kalpenen ja tunnen kummaa voipumusta!
Ma taivun kokoon niinkuin servietti!
CARBON.
Paras
on meidän mennä.
III UPSEERI.
Varmaan Cyrano ei jätä
ehyttä paikkaa häneen.
IV UPSEERI.
Oikein pelkään tätä!
I UPSEERI.
Tää kamalaa on.
II UPSEERI, sulkien oikeata sivuovea.
Niinpä tiedät pitää varas!
He ovat kaikki poistuneet, kuka taustalle, kuka sivuille,
jotkut portaita myöten. Cyrano ja Christian jäävät vastatusten
ja katsovat hetkisen toisiaan.