CYRANO, LE BRET, sitten Näyttelijöitä, Näyttelijättäriä,
CUIGY, BRISSAILLE, LIGNIÈRE, Ovenvartia, Viulunsoittajia.
CYRANO, heittäytyen syleilemään Le Bret'tä.
Ah, on mahdoton
mun tätä uskoa! Sain kutsun hältä, hältä!...
LE BRET.
Viel' ootko surullinen?
CYRANO.
Tuskin ihmisissä
lie onnellisempaa! Hän huomannut on minut!
LE BRET.
Niin, tiesinhän mä sen. Oot turhaan murehtinut!
CYRANO, ilosta suunniltaan.
Ah, on kuin syleillä mun täytyis maailmoita.
Nyt, tiedän, minua ei armeijatkaan voita!
Niin sykkii suoneni kuin tyrskyt vaahtopäiset.
Ei riitä ihmiset nyt mulle...
Huutaa täyttä kurkkua.
Jättiläiset
ma taistoon vaadin.
Vähää ennen on näyttämölle, taustalle, ilmautunut näyttelijöitä
ja näyttelijättäriä ja sieltä on ruvennut kuulumaan kuiskailua:
harjoitus alkaa. Viulunsoittajat asettuvat paikoilleen.
ÄÄNI, näyttämöltä.
Hst! Hst! Täällä näytellään!
CYRANO, nauraen.
Me lähdemmekin pois!
Nousee; suuresta taustaovesta tulevat Cuigy, Brissaille, useita
upseereja, jotka tukevat aivan juopunutta Lignièreä.
CUIGY, Cyranolle.
Hoi, kuule!
CYRANO.
Mikä hätä?
CUIGY.
Sua muuan juoppolalli etsii!
CYRANO.
Enhän nää...
CUIGY.
Hän tässä on!
CYRANO, tuntien Lignièren.
Lignière! Vaan enhän lainkaan tätä
voi ymmärtää. Hän miksi tulee?
BRISSAILLE.
Kun ei saa
hän mennä kotiinsa!
CYRANO.
Miks'ei?
BRISSAILLE.
No kertokaa!
LIGNIÈRE, soperrellen ja näyttäen aivan rypistynyttä paperia.
Sain kirjeen... sata miestä... Neslen portin luoksi
on tullut... vaanimaan mua... pienen runon vuoksi...
En kotiin muuta tietä pääse... Ehkä saan
sun luokses tulla... täksi... yöksi... nukkumaan.
CYRANO.
Sa sanoit: sata miestä! Hyvä: kodissasi
sa nukut!
LIGNIÈRE, kauhistuen.
Mutta...
CYRANO, pelottavalla äänellä, näyttäen hänelle sytytettyä lyhtyä,
jota ovenvartia pitelee kuunnellen kummastuneena keskustelua.
Tuossa lyhty!
Lignière ottaa kiireesti lyhdyn.
Saattajasi
ma aion olla. Mars!
Upseereille.
Te, herrat, seuratkaatte,
niin todistajinani siellä olla saatte!
CUIGY.
Vaan: sata miestä!?
CYRANO.
Tänään vähempi ei riitä!
Näyttelijät ja näyttelijättäret ovat tulleet näyttämöltä
erilaisissa puvuissaan.
LE BRET.
Vaan miksi suojella...?
CYRANO.
Sa torutko, Le Bret!
LE BRET.
... tuollaista juoppoa! Ei kukaan siitä kiitä!
CYRANO, lyöden Lignièreä olkapäille.
Vaan tämä juoppo, tämä viinaleili teki
niin kauniin teon, ettei monet moista tee!
Rakastamansa naisen messussa hän näki
sormensa kostuttavan hiukan vihkiveteen.
Hän, veden halveksija, astui maljan eteen,
sen nosti huulilleen, ja viime tippaan asti
sen joi hän tyhjäksi!
ERÄS NÄYTTELIJÄTÄR, kamarineidon puvussa.
Ah, kuinka ihanasti
se oli tehty!
CYRANO.
Eikö totta!
NÄYTTELIJÄTÄR, toiselle.
Miksi vainoo
nuo sata miestä tuota runoilija-parkaa?
CYRANO.
Lähdemme!
Upseereille.
Katsoa te saatte. Ykskään ainoo
ei apuun käydä saa, kun päälleni he karkaa!
II NÄYTTELIJÄTÄR, juosten näyttämöltä.
Mä lähden...
CYRANO.
Tulkaa!
III NÄYTTELIJÄTÄR, juosten näyttämöltä; vanhalle näyttelijälle.
Lähde sinäkin, Cassandre!...
CYRANO.
Niin, kaikki, tohtori ja Isabelle, Leandre,
te kaikki! Äsken täällä huvinäytelmää
mä näyttelin, nyt katsomaan te lähtekää,
mitenkä onnistun ma murhenäytelmässä.
On helyin ympäröimä aina tamburiini;
niin puheenne on hely näihin näytelmiini!...
KAIKKI NAISET, ilosta hypähdellen.
Niin, mennään! -- Heti! -- Hyvä! -- Takkini? -- Kas tässä!
JODELET.
Siis mukaan kaikki!
CYRANO, viulunsoittajille.
Ja te, herrat, viulut soimaan!
Viulunsoittajat liittyvät muodostuvaan kulkueeseen. Näyttämön
reunustalta otetaan sytytetyt kynttilät ja jaetaan ne
yleisölle. Muodostuu soihtukulkue.
Kas, hyvä niin! Ma kuljen hiukan eeltäpäin,
Asettuu joukon etunenään.
mä yksin, luottain omaan miehuuteen ja voimaan
päin pystyin, hatun sulka liehumassa
Heiluttaa hattuaan.
näin,
ylväänä, kunniassaan. Liekkivänä povi
ja sydän hehkuen! Nyt mennään! Auki ovi!
Ovenvartia avaa molemmat ovenpuoliskot. Näkyy hauska
kolkka vanhaa Pariisia kuun valaisemana.
Kas, öinen Pariisi niin kiehtovana hohtaa,
kuun silta alhaalta pois pilvein piiriin johtaa
ja Seinen vaippana on kimmelteinen sumu;
työ taukos, melu laantui, päättyi päivän humu.
-- Niin kauniin näyttämön mä leikilleni saan!
KAIKKI.
Siis Neslen portille!
CYRANO, seisten kynnyksellä.
Niin, sinne kuljetaan!
Kääntyy ennen lähtöään I näyttelijättären puoleen.
Te kysyitte, miks' yhtä runoilijaa vastaan
käy sata miestä. Hyvä neiti, mielelläni
sen teille sanon. Siksi...
Vetää miekkansa huotrasta; levollisesti.
siksi ainoastaan,
ett' on tuo runoilija minun ystäväni!
Lähtee. Kulkue -- Lignière hoiperrellen edellä, -- sitten
näyttelijättäret upseerien käsivarsiin nojaten, -- senjälkeen
näyttelijät hypähdellen, -- lähtee liikkeelle yöhön viulujen
soidessa, kynttiläin lekkuvassa valossa.