Saimaan vesillä yöllä.
Vasikka-Lassin lammas-ahvier.
Valekuollut.
Vaim-immeinen ja telehvooni.
Saanavuaran Taavetin ruunan murtiutus piispoo kyyvvissä.
Kun suutar-Uatu olj putkassa.
Saimaan vesillä yöllä.
Tulla ryllistääpä tuas tervahöyry »Ierikka», kommeekylykinen
kosserlaiva Pietarin pääkaapunnista. Ja oljpa tuas "ierikan" maha
täännä tavaroo, olj sekä ruis- että vehnäjauhoo, siihen tilikkeiks
riis- ja mannakryyniä. Täkkilastiks olj vielä lisäks otettu Viipurista
enkeliskatiilijä ja simenttiä.
Onnellisest olj myös matka kulunna. Ronstaaseen suapuissa näätti kyllä
mer kiehuvan vuahtpiä lainneissa, mut tapasa mukkaan ei »Ierikka»
mennykkää syytä pakota merelle selekääsä suamaan, vuan pistääty
kaavinan taa kuulostammaa asjoin mennoo. Eikä siinä tarvinnakkaa kaavan
pittee siäpittoo, sillä jo seuroovan päivän iltana näätti luojai
laittaituvan kuin ruokalevolleen. Sillon myös »Ierikka» het merree ja
niin muijat tuas pahimmasta paikasta kuin koera veräjästä.
Jotennii hyvin olj piästy Saimaankanavastai läp tulemaan, vaikka siinä
sattu usseinnii selkkauksia. Pienelle-Pällille tultaissa olj kyllä
tyssätty yhteen errään sulukavalaisen halakojullin kansa. Ja taishan
halakojulli suaha vyörkiänteeseensä emätärrääksen, koska jullin miehet
alakovat rosessilla uhkailla. Mutta kun täkki-Pekka olj kironnu ja
tarjonnu korkkiviilarista rosessia miesten piäkuoreen, niin hiljoopa
olivat äijät herenneet.