Roma meni kotiinsa epävarmuuden vallassa. Hänen päänsä tuntui raskaalta
aivan kuin ilman ollessa täynnä sähköä, ennen ukkosilmaa. Hän ei voinut
epäillä paavia, mutta hän pelkäsi olosuhteita, joita ei kukaan voi
hallita. Ja kaiken tuon takana oli kuin väijyvä synkkä, öinen varjo —
hän pelkäsi salassa itseään!
Astuttuaan makuuhuoneeseen hän istui heti ikkunoiden välissä olevan
pöydän ääreen ja kirjoitti hermostuneella kädellä kirjeen Rossille.
»Rakkaani, Kirjeesi saapui minulle eilisiltana, ja vaikka en voi
nyt kirjoittaa kunnollista vastausta siihen, täytyy minun kumminkin
lähettää muutamia rivejä puolipäivän postissa, sillä minulla on
sanottavana pari kolme tärkeätä asiaa.
Ensimmäinen on, että kirjoitin sinulle hyvin tärkeän kirjeen
Lontooseen kaksitoista päivää sitten ja huomaan, että sinä et ole sitä
vielä saanut Sen sisällys oli hyvin vakavaa ja salaista laatua, ja
minä kuolisin, jos kenenkään muun kuin sinun silmäsi sen näkisivät.
Älä siis viivyttele hetkeäkään, vaan pyydä, että tuo kirje lähetetään
sinulle Pariisiin. Kirjoita Lontooseen ensi postissa, ja kun saat
kirjeen, sähkötä minulle siitä. »Saanut» riittää, mutta jos voit
liittää myöskin jonkun pienen sanan, joka ilmaisee tunteesi kirjeen
luettuasi — »anteeksianto» esimerkiksi — silloin olisin onnesta vallan
mieletön.
Sitten minun täytyy puhua kirjeistäsi. Tiedät, että ne ovat minulle
kalliimmat kuin sydänvereni eikä niissä ole riviäkään, jonka vuoksi
en uhraisi kuninkaankin kruunua. Mutta ne ovat niin täynnä omituisia
lauseita ja viittauksia vaarallisiin hankkeisiin, että pelkään sinun
puolestasi. Sinä olet niin hyvä, kun kerrot minulle aikeistasi ja
toimistasi, ja minä olen niin ylpeä Euroopan tunnetuimman miehen
luottamuksesta ja rakkaudesta, että sydämeeni koskee, kun minun
täytyy pyytää, ettet enää kerro minulle valtiollisista aikeistasi.
Mutta minun täytyy se tehdä. Ajatteles miten kävisi, jos poliisi
panisi toimeen kotitarkastuksen täällä. Ja ajattelepas mikä kamala
ase olisi vihollistesi kädessä, jos he saisivat tietää, kuinka
paljon minä tiedän, ja koettaisivat kiusata minua keinoin, joita en
jaksaisi vastustaa! Tietysti se on mahdotonta! Ennemmin kuolen! Mutta
kumminkin...