Kaksi kirjettä oli odottamassa Davido Rossia hänen huoneessaan.
Toinen oli parlamentin presidentin kiertokirje, jossa parlamentti
kutsuttiin kokoon ylihuomenna valitsemaan virkailijoitaan ja vastaamaan
kuninkaan puheeseen.
Toinen kirje oli Romalta, ja sen osoite oli kirjoitettu suurilla,
hätäisesti piirretyillä kirjaimilla. Davido Rossi. Rossi avasi sen
hermostuneesti.
»Rakas ystävä! — Kyllä tiedän! Kyllä tiedän! Kyllä tiedän, mikä se
este on. B. antoi minulle pienen viittauksen siitä viime viikolla,
kun niin mielelläni olisin tahtonut tavata Teitä, ettekä Te tullut.
Syy on Teidän järkähtämätön antautumisenne tehtäväänne ja julkiseen
toimintaanne. Te olette niitä, jotka ajattelevat, että kun mies
on antanut elämänsä työlle maailman hyväksi, täytyy hänen luopua
kaikesta muusta — isästä, äidistä, vaimosta, lapsista — ja elää kuin
pappi, joka hylkää kodin, rakkauden ja suvun, jotta muut saisivat
nauttia niistä sitä enemmän. Minä voin ymmärtää tuon kaiken ja pidän
sitä jossakin määrin ylevänäkin, varsinkin näinä aikoina, jolloin
valtiomiehen elämä on tie, joka johtaa jos jonkinlaiseen valekunniaan.
Mutta minä en oikein luota enää siihen tulevaan sisareeni, huolimatta
kaikista puolustuksistani. Te sanotte, että hän on kaunis — se on
kyllä hyvä asia, mutta ei lisää hänen ansioitaan. Te sanotte, että
hän on suloinen ja viehättävä — senkin ehkä voin uskoa. Mutta kun Te
sanotte, että hän on jalosydäminen; pyydän nöyrimmästi hiukan epäillä
sitä. Jos hän olisi jalosydäminen, niin hän varmaan tietäisi, että
ystävyys on rakkauden varmin osa, ja suuren miehen ystävänä oleminen
auttaa miestä eikä estä.
Hyvänen aika! Minkälaisena olentona hän Teitä pitää? _Cavaliere
servente'_näkö, jonka toimena on palvella hänen armoaan yöt päivät?
Minä epäilemättä ylenkatson tuota nuorta neitiä, jos hän odottaa ja
toivoo sellaista. Ei, ei! Oikea nainen toivoo, että hänen miehensä
on _mies_, jolla on miehen työ tehtävänä, miehen taakka kannettavana
ja miehen voitto voitettavana, olkootpa ne minkälaatuisia tahansa ja
vieköötpä ne hänet epätoivon syvyyteen tai ristin kunniaan.
Mutta ehkä minä olen liian ankara tuntematonta tulevaa sisartani
kohtaan ja ehkä kaikkeen on syynä vain Teidän oma epäluottamuksenne
häneen. Jos hän on jalon miehen tytär ja todella rakastaa toista
jaloa miestä, niin hän myöskin tietää paikkansa ja velvollisuutensa.
Hän tietää, että hänen täytyy olla valmis seuraamaan miestään minne
tahansa ja jakamaan hänen kohtalonsa, elämään hänen elämäänsä, koska
se silloin myöskin on hänen oma elämänsä.
Ja koska minä nyt taas alan puhua hänen puolestaan, niin sallikaa
minun sanoa, että Te olette sangen yksinkertainen, jos otaksutte,
ettei hän ole arvannut Teidän salaisuuttanne siitä syystä että Te
ette ole mitään hänelle sanonut. Taivas varjelkoon! Miehet, jotka
voivat saada naisen rakastamaan heitä hulluuteen asti, voivat olla
niin merkillisen typeriä, etteivät he käsitä, että nainen aina tietää,
rakastaako mies häntä vai ei, ja että hän voi sanoa päivän, tunnin ja
minuutinkin, jolloin mies ensimmäisen kerran katsoi hänen silmiinsä ja
rakasti häntä.
Ja jos tuo tuntematon sisareni tietää, että Te rakastatte häntä, niin
olkaa varma siitä, että hänkin rakastaa Teitä. Oletteko ajatellut
sitä? Uskallan panna tuhat yhtä vastaan, että hän rakasti Teitä
ennenkuin Te edes uneksittekaan mistään rakkaudesta häneen, ja odotti
odottamistaan kyyhkysen palaamista, jonka hän oli lähettänyt sydämenne
merelle. Luottakaa siis häneen. Kuunnelkaa naisen neuvoa ja menkää
hänen luokseen. Muistakaa, että hän ehkä kärsii yhtä paljon kuin Tekin
tästä erosta, ja jos hän ansaitsee paljon paremmankin miehen rakkauden
ja ystävyyden (mitä minä loukkaamatta hänen armoaan uskallan epäillä),
niin sallikaa nyt hänen itsensä päättää tässä asiassa.
Hyvää yötä! Minä menen taas ylihuomenna parlamenttiin, koska olen
ruvennut tuntemaan niin ääretöntä harrastusta valtioasioihin (ja
valtiomiehiin), etten voi ajatella mitään muuta tätä nykyä. Onneksi
on veistokuvani jo valmis, ja kivenhakkaaja (ei B. tällä kertaa) on
kovassa työssä siinä.
Te ette tahdo kuulla mitään M:n toimista, ja kumminkin vakuutan
Teille, että ne ovat hyvin vakavaa laatua. Ellen aivan erehdy,
koetetaan yhdistää Teidän toimianne isäni toimiin, mikä tuntuu
todellakin peloittavalta. M. palaa Roomaan, ja huhu kertoo, että
täällä aiotaan ahdistaa erästä henkilöä, jotta saataisiin selkoa, kuka
hän oikeastaan on. Ajatelkaa sitä edes hiukan, sitä rukoilen. Ystävänne