Kirje oli Romalta:
»Rakas D.! — Teidän kirjeenne saattoi minut mitä hurjimpaan
kiihtymykseen ja hämmästykseen. En ole tehnyt mitään työtä koko
päivänä, ja kun Black hyppäsi syliini huutaen: 'Lähde toki kävelemään,
tyttö-kulta!' tuskin ymmärsin haukkuiko se vai puhuiko se.
Olen kovin pahoillani, että hauska seurustelumme on keskeytynyt, mutta
ettehän tarkoittane, että se on kokonaan lopetettava? Te ette saa
tarkoittaa mitään sellaista, muutoin itken silmäni punaisiksi, vaikka
niiden pitäisi loistaa ilosta.
Vaikka en minä ymmärrä, miksi niiden pitäisi loistaa ilostakaan,
kun näen että te puhutte niin kovin epämääräisesti eikä minulla ole
oikeutta ymmärtää mitään. Ellette voi kirjoittaa postitse ettekä
lähettää kirjeitä palvelijain mukana, jos minun palvelijani F. on
Teidän vihoiksenne ja Teidän asuintoverinne B. on minun viholliseni,
niin siinä on aivan kyllin syytä Teille itsellenne tulla tänne
keskustelemaan suullisesti asioista. Tulkaa heti. Minä käsken! Näin
tärkeässä asiassa sisarella on varmaan oikeus käskeä.
Sisarena minun tietysti pitäisi iloita siitä uutisesta, jonka
kerroitte minulle. Minä olenkin iloinen! Mutta koska olen Eevan tytär,
on minulla oikeus olla utelias. Minä teen nyt muutamia kysymyksiä.
Te sanoitte, että minä tunnen tuon tytön ja että hän, onnetonta kyllä,
on hyvin läheisessä suhteessa minuun — kuka hän on? Tietääkö hän,
että Te rakastatte häntä? Onko hän kaunis? Onko hän suloinen? Sanokaa
minulle yksi alkukirjain hänen nimestään, yksi ainoa vain, niin olen
kiltti. Minä tiedän niin vähän, etten voi tyytyä ennenkuin saan tietää
hiukan enemmän.
Te puhutte esteistä ja sanotte, että ne ovat vakavia ja
voittamattomia. Se on hirveätä, mutta ehkä se on vain sitä, mitä
runoilijat nimittävät »rakkauden julmaksi hulluudeksi», aivan kuin
julmuus ja hulluus olisi mikään syy, jonka vuoksi pitäisi paeta
rakkautta. Tai ehkä nuo esteet ovat olosuhteissa, mutta siinä
tapauksessa, jos tyttö on oikea, hän varmaankin suostuu odottamaan,
kunnes nuo vaikeudet ovat voitetut, tai on onnellinen saadessaan
jakaa ne rakastettunsa kanssa. Tai ehkä — se on kamala ajatus —
ehkä on olemassa kaksi naista, ja kun rakkaus vetää toiseen, vetää
velvollisuus toiseen. Siinä tapauksessa pyydän Teitä tarkasti
punnitsemaan mitä teette. Velvollisuus on ankara tyranni, joka on
murtanut useamman elämän kuin itse rakkaus.
Katsokaa, kuinka minä puhun tuntemattoman sisareni puolesta! Se on
hyvin kaunista minun puoleltani, vaikka ette edes ole sanonut kuka hän
on, vaan annatte minun itse koettaa saada selville, miellyttääkö hän
minua. Mutta miksi ette anna minun auttaa Teitä? Tulkaa heti puhumaan
siitä asiasta minulle!
Kuinka turhamielinen minä olenkaan! Silloinkin kun tarjoan apuani
kaikuvalla äänellä, jähmetyn pelosta erään asian tähden, jonka Te
ymmärrätte paremmin kuin minä. Ehkä tuo nainen, josta puhutte, ei
ansaitse Teidän ystävyyttänne eikä rakkauttanne. Voin ymmärtää, että
se olisi voittamaton este. Te olette niin korkealla ja Teillä on
työnne, pyrintönne kansanne hyväksi ajateltavana. Ja ehkä se on vain
turha unelma ja pettävä mielikuva, että lempi nostaa naisen sen miehen
tasalle, joka rakastaa häntä.
Ja siinä voi olla jokin erehdys — vakava erehdys. Me emme rakasta
siksi, että meidän tulee rakastaa, vaan siksi, ettemme _voi_ sitä
vastustaa, eikä ole mitään niin hirveätä kuin miehen ja naisen
erilaisuus siinä, kuinka maailma tuomitsee heidän käytöstään. Mutta
minä hapuilen aivan pimeässä enkä löydä mitään valonsädettä. Ettekö
tahdo luottaa minuun? Luottakaa nyt kumminkin!
Paitsi sitä minun pitäisi puhua muistakin asioista. Muistatteko, kun
kerroitte minulle ajaneenne ulos sen M:n? Seuraus oli, että hänestä
tuli vakooja, joka lähetettiin Englantiin. Hän on urkkinut Teidän
elämäänne ja näyttää saaneen selville yhtä ja toista. Joka päivä
odotetaan lisää uutisia häneltä, ja ellette Te tahdo tulla minun
luokseni, täytyy minun tulla Teidän luoksenne huolimatta kaikista
kielloista.
Huomenna on parlamentin avauspäivä, ja minulla on lippu
hovilehterille, joten Te saatte nähdä minun leijailevan jossakin
Teidän yläpuolellanne pitsien ja hajuvedelle tuoksuvan ilman seassa.
Hyvää yötä! Teidän pimeässä vaeltava sisarparkanne