Nikolai Vasiljevitsh Gogol (1809-52) on Venäjän suurimpia
kirjailijoita. Hän tuli kotimaassaan tunnetuksi kuvauksillaan
kotiseutunsa Ukrainan (Vähä-Venäjän) elämästä: "Illat
talonpoikaismajassa lähellä Dikankaa" (1831-32). Kirjotettuaan
senjälkeen muutamia kertomuksia ja komedian "Naimapuuhat" ja
koetettuaan hoitaa historian professorinvirkaa Pietarin yliopistossa
Gogol v. 1835 julkaisi kokoelman "Mirgorod", joka sisältää m.m.
mahtavapiirteisen kasakkakuvauksen "Taras Bulba" ja humoristisen
kertomuksen "Riita". V. 1836 ilmestyi hänen kuuluisa komediansa
"Reviisori", ja samana vuonna Gogol matkusti ulkomaille, missä viipyi
toista kymmentä vuotta, etupäässä Roomassa, jossa m.m. hänen
pääteoksensa "Kuolleiden sielujen" 1:nen osa (ilm. 1842) ja
kertomus "Viitta" valmistuivat. -- Mutta painostavien olosuhteiden
vaikutuksesta Gogol vähitellen vaipui sairaalloiseen, mystilliseen
uskonnollisuuteen ja katui, että oli luonut teoksensa, alistuen Venäjän
yhteiskuntajärjestykseen, jonka epäkohdat hän niin etevästi oli
paljastanut etenkin "Reviisorissa" ja "Kuolleissa sieluissa", näissä
maailmanmaineen saavuttaneissa suurteoksissaan.
Gogolin taiteen tunnusmerkillisimpiä ominaisuuksia ovat leveä huumori
ja syvä myötätunto, jopa sääli kuvattaviaan kohtaan; se on siis --
hänen omien sanainsa mukaan -- kuin "naurua kyynelten takaa".