»Kas tässä!» sanoi Leycester, pidellen kirjettä tasapainossa sormellaan
ja hymyillen innokkaaseen, maltittomaan tapaansa. »Tässä on kirje,
Charlie! Lue sen osoite!»
Loordi Grayford otti kirjeen varovasti ja pudisti päätään.
»Pojalle, jonka vedit joesta», virkahti hän. »Mitä tämä merkitsee?
Toivoisin, että jättäisit koko puuhan, Ley.»
»Viimeisen kerran pyydän sinulta palvelusta. Sinä et saa sitä
evätä, Charlie. Pyydän sinua antamaan tämän pojalle. Löydät hänet
Etheredgen asunnosta. Et voi erehtyä hänestä; hän on vaaleaverinen,
hienonnäköinen, keltatukkainen, sinisilmäinen.»
Loordi Grayford empi, katsoen ystäväänsä vakava ilme silmissään ja
heikko puna poskillaan. »Ley», hän lausui hiljaa, »hän on liian hyvä,
aivan liian hyvä.»
»Jos sen sanoisi joku toinen mies, Charlie», virkkoi Leycester, katsoen
häntä suoraan silmiin, »niin antaisin kirpeän vastauksen. Sanon
sinulle, että ymmärrät minua väärin — ja tuomitset minua väärin.»
»No sitten ovat asiat miltei huonommin. Ley, mitä aiot tehdä?»
»Aion tehdä sen, mitä ei yksikään ihminen maailmassa kykene estämään
minua tekemästä», vakuutti Leycester rauhallisesti, mutta hänen
silmistään hehkui rajun tuli. »Et sinäkään, Charlie.»
»Anna kirje tänne», pyysi loordi Grayford tyynesti. »Tiedän ainakin
sen, milloin sanoista ei ole apua. Onko mitään muuta asiaa? Tilaanko
pakkopaidan? Tämä, Ley, on kaikkein hulluinta, mitä ikinä olet tehnyt!»
»Se on kaikkein viisainta ja järkevintä», vastasi Leycester. »Ei;
mitään muuta ei ole, Charlie. Saatan sähköttää sinulle huomenna ja
pyytää sinua tulemaan. Jos teen sen, niin tulethan?»
»Kyllä, tulen», lupasi loordi Grayford.