Harpagon. Cléante. Mestari Jaques.
JAQUES. No mitä nyt, hyvät herrat? mitä nyt on? Mitä aiotte?
HARPAGON. Minä panen sinut, mestari Jacques tuomariksi tässä asiassa,
näyttääkseni että minä olen oikeassa.
JAQUES. Siihen suostun. (Cléantelle). Siirtykää vähän.
HARPAGON. Minä rakastan erästä tyttöä, jonka aion naida, mutta tuo
poika lurjus uskaltaa rakastaa samaa tyttöä ja pyytää häntä vastoin
kovinta kieltoani.
JAQUES. Hän on väärässä.
HARPAGON. Eikö se ole jumalatonta, kun poika rupeaa isänsä
kilpakosijaksi ja eikö hänen pidä kunnioituksenkin tähden pysyä
erillään minun lemmitystäni.
JAQUES. Te olette oikeassa. Antakaa minun häntä puhutella, ja pysykää
te vaan paikoillanne hyvä herra. Selkäni huutaa kostoa.
CLEANTE (Jaques'ille, joka häntä lähestyy). No olkoon menneeksi, koska
hän tahtoo sinut valita tuomariksi, niin en pane vastaan, se on minulle
yhden tekevä ja minäkin tahdon mestari Jaques, jättää riita-asiamme
sinun ratkaistavaksesi.
JAQUES. Te osoitatte minulle suurta kunniaa.
CLEANTE. Minä olen mieltynyt erääseen nuoreen naiseen, joka vastaa
minun rakkauteeni, mutta nyt isäni koettaa häiritä rakkauttamme pyytäen
häntä omakseen.
JAQUES. Hän on väärässä totta tosiaankin.
CLEANTE. Eikö hänen pitäisi hävetä mennä naimisiin noin vanhoilla
päivillä. Sopiiko hänen enää ajatella avioliittoa? Eikö hänen tulisi
jättää nuo hommat nuoremmille?
JAQUES. Te olette oikeassa. Hän laskee leikkiä. Antakaapas kun minä
sanon hänelle pari sanaa. (Harpagonille.) No, kas niin! poikanne ei
olekaan niin uppiniskainen kuin luulette. Hän katuu jo tuhmuuttansa.
Hän sanoo että pojan tulee aina isäänsä kunnioittaa, hän kiivastui vaan
ensi pikaisuudessaan, mutta ei hän enää kieltäy noudattamasta
tahtoanne, kun te vaan suostutte kohtelemaan häntä paremmin kuin
taannoin ja antamaan hänelle vaimoksi sen, johon hän on mieltynyt.
HARPAGON. Ah! sano hänelle, herra Jaques, että hän siinä tapauksessa
saattaa toivoa minulta mitä tahansa, ja että jätän hänelle vallan
valita kenen hyvänsä, paitsi tietysti Marianea.
JAQUES. Antakaapas olla. (Cléantelle.) Isänne ei olekaan
niin tuittupäinen kuin luulette, hän vakuuttaa että teidän
uppiniskaisuutenne häntä ensin harmitti, mutta nyt hän myöntyy kyllä
toiveisiinne, kun te vaan tahdotte kohdella häntä hellyydellä, olla
myöntyväinen ja totella häntä niinkuin pojan tulee.
CLEANTE. Ah, mestari Jaques, saatte hänelle vakuuttaa että kun hän vaan
myöntyy antamaan minulle Marianen, niin on hän minussa löytävä mitä
tottelevaisimman pojan maan päällä, enkä koskaan tahdo tehdä mitään
kysymättä hänen tahtoansa.
JAQUES (Harpagonille). Nyt se on tehty! Hän myöntyy kaikkeen.
HARPAGON. Kas niin käypi oivallisesti.
JAQUES (Cléantelle). Kaikki on selvillä. Hän tyytyy lupauksiinne.
CLEANTE. Jumalan kiitos!
JAQUES. Hyvät herrat, te olette nyt sovussa ja voitte nyt ihan
ystävällisesti jatkaa keskusteluanne asiassa.
CLEANTE. Hyvä mestari Jaques, minä olen sinulle kiitollinen koko
elinaikani.
JAQUES. Ei kestä kiittää, hyvä herra.
HARPAGON. Sinä olet minua suuresti ilahuttanut, mestari Jaques, ja se
ansaitsee palkinnon. (Harpagon kaivaa taskuistaan, Jaques ojentaa
kätensä, mutta Harpagon vetää esiin ainoastaan nenäliinansa sanoen.)
Mene, kyllä minä muistan sinut, usko se!
JAQUES. Minä suutelen käsiänne.