Harpagon. Mariane. Elise. Cléante. Valére. Frosine.
HARPAGON (Marianelle). Pyydän anteeksi kaunottareni, ett'en ole
arvannut toimittaa teille mitään virvokkeita ennenkuin lähdetään.
CLEANTE. Siitä minä olen pitänyt huolta, isä, ja tuottanut tänne
muutamia koria appelsiinia, makeita hedelmiä ja sokerileivoksia, joita
teidän puolestanne lähetin noutamaan.
HARPAGON (hiljaa Valérelle). Valére!
VALERE (Harpagonille). Hän on menettänyt järkensä.
CLEANTE. Ehkä arvelette, isä, että se on liian vähä. Neiti Mariane
tekee hyvin ja antaa anteeksi.
MARIANE. Niitä ei olisi tarvinnut.
CLEANTE. Oletteko koskaan, neiti, nähneet kirkkaampaa timanttia, kun
tuo mikä isälläni on sormessa?
MARIANE. Tosiaankin, se kiiltää erinomaisesti.
CLEANTE (ottaa isänsä sormesta timantin ja antaa sen Marianelle).
Teidän täyttyy katsoa sitä likeltä.
MARIANE. Se on kieltämättä hyvin kaunis, ihmeellisen kaunis kirkas.
CLEANTE (heittäytyy Marianen eteen, joka tahtoo antaa timanttia
takaisin). Ei, ei, hyvä neiti, ei suinkaan, se on nyt liian kauniissa
käsissä. Se on lahja, jonka isäni teille antaa.
HARPAGON. Minä?
CLEANTE. Eikö ole totta isä? Te tahdotte että neiti Mariane sen pitää
rakkauden merkkinä teiltä.
HARPAGON (hiljaa pojalleen): Mitä?
CLEANTE (Marianelle). Niin, neitiseni. Ettekö näe kuinka hän viittaa
minulle, että pakottaisin teitä sitä ottamaan.