Harpagon. Herra Simon. Cléante ja La Fleche (näyttämön perällä).
SIMON. Niin, eräs herra, nuori mies tarvitsee rahaa; rahapulansa
pakoittaa häntä ottamaan sitä mistä tahansa, ja hän suostuu siis
kaikkiin mitä ikänä määräätte.
HARPAGON. Mutta luuletteko, herra Simon, ett'ei tässä ole mitään
vaaraa? ja tunnetteko sen nimen, omaisuuden ja perheen, jonka asiaa
ajatte?
SIMON. En. Siitä en voi antaa teille mitään perinpohjaisia tietoja, ja
minulle on hän ainoastaan sattumalta esitetty; mutta te saatte kaikesta
selvitystä häneltä itseltään ja hänen palvelijansa on minulle
vakuuttanut, että te tulette tyytymään, kun saatte hänet tuntea. Kaikki
mitä tiedän teille sanoa on se, että hänen perheensä on hyvin rikas,
ett'ei hänen äitinsä enää ole elossa ja että hän, jos niin tahdotte,
vastaa siitä, että hänen isänsä kuolee ennen kahdeksan kuukauden
kuluttua.
HARPAGON. Kuuluuhan se joltakin. Kristillinen rakkaus, herra Simon,
velvoittaa meitä auttamaan lähimmäistämme silloin, kun vaan voimme.
SIMON. Se on tietty.
LA FLECHE (hiljaa Cléantelle, tuntien Simonin). Mitä tämä tietää? Herra
Simon puhuttelee isäänne.
CLEANTE (hiljaa La Flechelle). Olisiko hän saanut tietää, kuka minä
olen, olisitko minut pettänyt?
SIMON (La Flechelle). Ah, ah! onpa teillä kiire! Kuka teille sanoi,
että se oli täällä? (Harpagonille.) En minä ainakaan hyvä herra ole
ilmoittanut teidän nimeänne ja asuntoanne, mutta minun nähdäkseni, ei
olekaan tässä mitään pahaa, he ovat taattuja miehiä, ja te saatte nyt
keskustella keskenänne.
HARPAGON. Mitä?
SIMON (osoittaen Cléantea). Tämä herra on se, joka mielii lainata
teiltä nuo 15,000 frangia, joista olen puhunut.
HARPAGON. Poikani!
CLEANTE. Isäni!
HARPAGON. Mitä, hirtehinen! Sinäkö teet itsesi syypääksi näin hirveään
tuhlaukseen?
CLEANTE. Mitä, isäni, tekö ilkeätte ruveta näin häpeälliseen
kiskomiseen?
(Herra Simon pakenee ja La Fleche menee piiloon.)