Cléante. La Fleche.
CLEANTE. Ah, sinä lurjus, missä olet sinä venynyt? Enkö minä sinua
käskenyt. -- -- --
LA FLECHE. Käskitte, hyvä herra, ja tulinkin tänne teitä uskollisesti
odottamaan; mutta teidän isänne, tuo armollinen herra, ajoi minut ulos,
ja minä olin saada selkääni.
CLEANTE. Miten asiamme käy? Nyt olen pahemmassa kuin pulassa; sitten
kun sinut viimeksi näin, olen havainnut, että isäni on minun
kilpakosijani.
LA FLECHE. Isännekö rakastunut?
CLEANTE. Niin. Ja minun täytyi koettaa viimeistäni peittääkseni sitä
hämmennystä, johon se uutinen minut pani. Mutta kuinka sinun asiasi
luonnistuivat? Minkä vastauksen sait?
LA FLECHE. Totta tosiaankin, herra, ne jotka ottavat rahaa lainaksi
ovat sangen onnettomia, heidän täytyy kokea jos jotakin, kun heidän,
niinkuin teidän on pakko antautua koronkiskurien valtaan.
CLEANTE. Eikö kaupasta mitään tule?
LA FLECHE. Antakaa anteeksi. Meidän herra Simon, tuo välikauppias,
jonka olemme saaneet, hyvin toimelias ja innokas mies, sanoo panneensa
kaikki voimansa liikkeelle teidän tähtenne, hän vakuuttaa näette, että
jo teidän kasvonnekin ovat voittaneet hänen sydämmensä.
CLEANTE. Saanko nuo viisitoista tuhatta frangia, joita pyydän?
LA FLECHE. Saatte, mutta onhan vaan muutamia pieniä ehtoja, joita
teidän pitää noudattaa, jos mielitte asiasta mitään.
CLEANTE. Antoiko hän sinun puhutella lainan antajaa?
LA FLECHE. Oh! sillä lailla ei asiaa ajeta. Lainan antaja pyytää vielä
huolellisemmin pysyä salassa kuin te; niin, niin tässä on salaisuuksia
paljon suurempia kuin voitte aavistaakaan. Nimeään tuo kunnollinen
koronkiskuri ei millään muotoa tahdo mainita; vaan tänään mielii hän
suullisesti kanssanne keskustella, eräässä vuokratussa huoneessa, jotta
saataisiin teiltä itseltänne tietoja omaisuudestanne ja perheestänne.
Oh! en epäile ollenkaan että jo isänne nimi yksistään tekee asian hyvin
helpoksi.
CLEANTE. Ja pääasia on että, kun äitini on kuollut, minun on oikeus
periä hänen omaisuutensa.
LA FLECHE. Tässä on muutamia pykäliä, joita hän itse on esittänyt
välikauppiaalle teidän nähtäväksenne ennenkuin pitemmälle mennään: "Jos
lainanantaja tietää saavansa täydet takeet ja lainanottaja on tullut
lailliseen ikään ja on semmoisen perheen jäsen, jonka omaisuus on suuri
ja taattu, sekä on esteettömästi käytettävissä, niin tehtäköön
kunnollinen ja tarkka velkakirja notarion edessä, jonka tulee olla niin
rehellinen mies kuin suinkin on mahdollista, ja jonka siihen tarpeeseen
lainan antaja valitsee, koska velkakirjan laillisuus on hänelle
erittäin tärkeä."
CLEANTE. Tuohon ei ole mitään muistuttamista.
LA FLECHE. Lainan antaja tahtoo pitääkseen omantuntonsa puhtaana,
ainoastaan puoli kuudetta prosenttia.
CLEANTE. Puoli kuudetta? Tuhat sentään. Sehän on hyvin kohtuullista. Ei
sovi moittia.
LA FLECHE. Se on totta. -- -- -- "Mutta kun mainitulla
lainanantajalla ei ole käsillä kysymyksessä olevaa summaa ja kun
hänen, miellyttääksensä lainanottajaa, täytyy itse lainata toiselta
kahdellakymmenellä prosentilla, niin on kohtuullista että mainittu
ensimmäinen lainan ottaja maksaa tämän koron, mikä ei ole muutoinkaan
väärin, koska mainittu lainanantaja suostuu tähän lainaan ainoastaan
tehdäksensä lainanottajajalle mieliksi."
CLEANTE. Mitä saakelia! Mikä juutalainen! Mikä turkkilainen! Se on yli
viisikolmatta prosenttia.
LA FLECHE. Se on tosi. Olkaa sentähden varoillanne.
CLEANTE. Mitä voin tehdä? Minä tarvitsen rahaa, ja täytyyhän minun
myöntyä vaikka mihin.
LA FLECHE. Sen olenkin heille vastannut.
CLEANTE. No, vieläkö nyt on jotakin?
LA FLECHE. Pieni pykälä vaan: Niistä viidestätoista tuhannesta
frangista, joita mielitään, ei lainanantaja voi tuoda esiin enemmän
kuin kaksitoista tuhatta frangia, ja puuttuvien kolmen tuhannen frangin
arvosta tulee lainanottajan vastaan ottaa ne vaatteet, hempukalut ja
koristeet, joista erityinen luettelo seuraa, ja jotka lainan-antaja on
rehellisesti arvioinnut niin kohtuulliseen hintaan kuin mahdollista.
CLEANTE. Mitä! tuhannen tulimaista! Vieköön paholainen tuon konnan ja
kiusaajan! Onko milloinkaan kuultu semmoista kiskomista! Ja eikö hän
tyydy tuohon hirveään korkoon, jota hän vaatii, vaan tahtoo minua vielä
pakoittaa ottamaan kolmesta tuhannesta frangista vanhat roskat, jotka
hän on kaapinut kokoon? Minulle ei jää kahtasataa taaleria koko
kaupasta, ja kuitenkin täytyy minun myöntyä mihin hän tahtoo, tuo
rosvo! Tästä näkee, mihin nuoret miehet ovat pakoitetut isiensä kirotun
itaruuden tähden, ja kummako on että pojat toivovat heidän kuolemaansa.
LA FLECHE. Tunnustaa täytyy, että teidän isänne itaruus ärsyttää
siivointakin ihmistä. Minulla ei, Jumalan kiitos, ole taipumusta
rosvo-työhön; mutta, totta puhuakseni, teidän isänne menettely saattaa
minut kiusaukseen häneltä varastamaan, ja luulenpa että sillä tekisin
ansiollisen työn.
CLEANTE. No! Annappas nähdäkseni tuo luettelo.