Edelliset. Valére.
HARPAGON. Tule tänne, Valére. Me olemme valinneet sinut päättämään kuka
on oikeassa, tyttärenikö vai minä.
VALERE. Te, te, hyvä herra kieltämättä.
HARPAGON. Tokkohan tiedät vielä mitä me puhumme?
VALERE. En. Mutta ette voi olla väärässä, te olette viisas ja järkevä.
HARPAGON. Minä tahdon tän'iltana antaa tyttärelleni puolisoksi erään
miehen, joka on yhtä rikas kuin viisas, mutta tuo nenäkäs sanoo mulle
vasten silmiä ett'ei hän hänestä huoli. Mitä sanot siihen?
VALERE. Mitäkö sanon?
HARPAGON. Niin.
VALERE. Voi minua.
HARPAGON. Mitä?
VALERE. Minä sanon että minä periaatteessa tietysti pidän samaa mieltä
kuin te, ja te voitte ainoastaan olla oikeassa. Mutta ei hänkään ole
ihan väärässä, ja -- -- --
HARPAGON. Kuinka? Herra Anselme on varsin oivallinen aviomieheksi, hän
on aatelismies, ylevä, lempeä, vakava, viisas ja varsin varakas, eikä
hänellä ole yhtään lasta jälellä entisestä avioliitostaan. Voisiko
Elise parempaa saada?
VALERE. Se on totta. Mutta neiti Elise saattaisi ehkä sanoa, että asiaa
hieman liiaksi hätäillään, ja että ainakin joku aika tarvittaisiin,
jotta voitaisiin huomata miten hänen taipumuksensa -- -- --
HARPAGON. Tämä on tilaisuus, josta on sukkelaan ottaminen vaari. Minä
näen siinä etuja, joita en ikänä enää saavuttaisi. Herra Anselme näet
suostuu ottamaan tytön ilman myötäjäisittä.
VALERE. Ilman myötäjäisittäkö?
HARPAGON. Niin.
VALERE. Ah, sitten en sano mitään. Katsokaas se on peruste, joka
kerrassaan asian ratkaisee; se täytyy myöntää.
HARPAGON. Se on minulle suuri säästö.
VALERE. Aivan varmaan. Siinä ei ole vastustamisen sijaa. Tosin kyllä
saattaa tyttärenne muistuttaa että avioliitto on tärkeämpiä asioita
elämässämme, että avioliittoon menevä joutuu onneen tai onnettomuuteen
koko elinajakseen, ja että liitto, jonka tulee kestää kuolemaan saakka,
aina on tehtävä suurimmalla varovaisuudella.
HARPAGON. Myötäjäisittä!
VALERE. Te olette oikeassa; kas se, se asian päättää, se on tietty. On
tosin ihmisiä, jotka saattavat sanoa, että semmoisissa seikoissa tytön
tunteista myös on pidettävä lukua, ja että tuo eroavaisuus ijässä,
luonteessa ja ajatuksissa tekee avioliiton uskalletuksi.
HARPAGON. Ilman myötäjäisiä.
VALERE. Ilman myötäjäisiä! Ah, siihen ei voi mitään sanoa, se on
tietty. Kuka perhana voisi kumota semmoisia syitä. Mahdollista kyllä,
että useimmat isät ennemmin säästäisivät tyttärensä onnea, kuin
rahojaan; ett'eivät tahtoisi uhrata heitä omien etujensa hyväksi, että
ennenkaikkia kokisivat luoda avioliittoon tuota ihanaa sopusointua,
joka ikuisesti pitää voimassa siveyden, levon ja ilon, ja että -- -- --
HARPAGON. Ilman myötäjäisiä.
VALERE. Se on tosi, se tukkii kaikilta suun. Ilman myötäjäisiä! Sitä
syytä ei osaa kukaan kumota.
HARPAGON (erikseen katsoen puutarhaan päin). Häh! Onpa niinkuin
kuulisin koiran haukkuvan. Eihän vaan aiota mun rahoihini. (Valérelle).
Pysykää täällä, minä tulen paikalla.